PÄIVÄRETKI ISOSAAREEN

28.06.2019

Koko edeltävän viikon tuijottelin ja kuuntelin säätiedotuksia. Auringonpaisteesta tai sateesta viis, mutta olisivatko tuulet meille suotuisat ja pääsisimmekö lauantaina Isosaareen?

Onneksi retkipäivä valkeni kauniina ja tyynenä. Matkalle etukäteen ilmoittautuneet ilmestyivät hymyssä suin vajarantaan ja tavanomaisten alkuvalmistelujen jälkeen pääsimme matkaan heti aamukahdeksan aikaan.

Staffan otti vetovastuun alkumatkasta.

Mikä hiljaisuus ja rauha, merellä ei ketään muita kuin me.

Rantauminen oli helppoa Isosaaren uimarannalle. Ja ihan luvan kanssa siihen mentiin, sillä Isosaaressa uimarannan reuna on merkitty viralliseksi kanoottirannaksi.

Perillä olimme reilusti ennen opaskierroksen alkua. Harri oli ottanut etukäteen selvää, että saunaan olisi vapaa pääsy. Osa porukasta jäi syömään ensimmäisiä eväitään, toiset katselemaan ympärilleen ja muutamat meistä suuntasivat saunalle. Epäuskoisina otimme saunan ovenkahvasta kiinni, ja onneksemme se aukeni! Joku kävi vielä tarkistamassa, että sauna olisi myös lämmin. Sitten vaan vauhdilla löylyjä heittämään ja mereen. Kyllä oli mahtavaa. Tänne täytyy ehdottomasti palata uudelleen!

Lähdimme koko porukka mukaan saaren opastuskierrokselle . Hieman emmin, lähteäkö mukaan vai suunnata kohti saaren toisella puolella olevia rantakallioita. Olinhan ollut jo kaksi kertaa aiemmin tuon saaren opastuksissa mukana. Mutta kun kuulin, että kierros tehtäisiin tänä vuonna ensimmäistä kertaa muuten suljetulle Peninniemelle ja siellä sijaitsevalle Torpedoasemalle, päätin lähteä muiden mukaan. Matka vei tosiaan toiseen suuntaan saarta kuin edellisvuonna ja tällä kertaa aiheet olivat kovin asepainotteisia. Mielenkiintoista, sanoisin.

Näimme ja kuulimme tuolla kaksituntisella kierroksella jotain muutakin. Opas kertoi saaren linnustosta samalla kun ihailimme yläpuolellamme lentävä merikotkaa. Tuo lintu asusti saarella ja sen kaksi poikasta oli juuri viikkoa aikaisemmin rengastettu. Opin tuntemaan myös kaksi aivan uutta kukkaa. Oletko sinä kuullut ketotuulenlennosta tai nuokkukohokista, joka kukkii vain öisin? Kaikkein eniten taisimme kuitenkin ilahtua matkamme varrelle osuneista metsämansikoista, joista osa oli jo kypsynyt suuhun napattavaksi.

Opaskierroksen jälkeen nautimme vielä eväät, toiset nurmikolla ja toiset ravintolan terassilla. 

Iltapäivän puolella tuuli alkoi yltyä ja päätimme lähteä suht sutjakkaasti kotimatkalle. Aamun tyyni keli oli muuttunut tuuliseksi ja aallot kohoilivat jo korkealle. Tällä osuudella jätin kuvaamisen väliin ja keskityin ihan kokonaan kanootin ohjaamiseen tuossa sivumyötäisessä kelissä. Silmäkulmastani näin aina väliin kanssamatkaustajia keikkumassa aallonharjalla tai sen pohjalla. Ja luotin siihen, että Lasse peränpitäjänä pitää huolen siitä, että kaikki pysyvät matkassa. Hyvinhän se sujui ja Villinginsalmeen tultuamme kuului kommentteja siltä täältä. 'Yhtään enempää aaltoja ei olisi tarvittu' 'Yksin en olisi kyllä halunnut lähteä tätä matkaa' ' Olipa kiva kokemus meloa tällaisessa aallokossa'

Nyt on helppo hymyillä, kun päästiin tuulen suojaan kotirantamille.

Kiitos teille, kanssamatkaajat. Minulla ainakin oli upea päivä!

Copyright 2019 © Marjaniemen Melojat Ry | Evästeet ja tietosuojaseloste