Page 9 - Marjaniemen Melojat ry

2. Kuttusoja — Lattuna ( 17 km )
Matkaan lähdettiin klo. 13 ja itse meloin osuuden Arvon kanssa. Reitti vietiin läpi Arvokkaasti! Matkaa kertyi todellisuudessa 15 km. Hilla - kajakki sai muutaman kerran tuta
läheltä piti tilanteissa Kemijoen virtausten voi- man. Upeita maisemia jokivarressa, korkealla oksilla kuivuneita vesiheinätuppoja, osa kuin karhuntaljoja, kertomassa kuinka vesiraja voi olla 1,5m korkeammallakin. Vasemmalla ran- nalla suuri Ahmapetäjä – pystyyn kuivuneena ja sen juurella paikallinen pariskunta toivot- tamassa melojat tervetulleeksi Koiranivalle. Jokivirtauksessa melominen oli paikoitellen helppoa, mutta pienet niva/koski-osuudet ohjasivat olemaan valppaina. Mielenkiin- toinen reitti oli meloa muiden innokkaiden melojien kanssa
Seuratoimintaakin tuli harrastettua, kun lauttauduimme kelluntatauolla yhteen yksi- köillä meloneiden Vantaan Jyryn edustajien
kanssa. Vieressä avokanootilla melonut Hyvinkään Ladun pariskunta kyseli, että vieläkö MaMe tekee Laato-
kan retkiä. MaMen uusille hyville www-sivuille suo- sittelimme tutustumaan. Lattunaan saa-
puessamme näimme
heti kuinka MaMen lippu liehui kutsuvasti rannalla. Jokivarren vir-
tauksissa hiekkasärkät saattoivat yllättää loppumet-
reilläkin. Matkan aikana moni kyseli mistä seurasta olemme. Olisi
mukavaa, että kajakin kyljessä lukisi kome- asti MaMe. Vaikka allekirjoittaneella tämä oli 1. kerta, MaMe on tietääkseni osallistunut alusta asti SuomiMeloo -viestiin, joten joukkueena se on siis oikea konkari. Siirtotaipaleen tunnel- mia asuntoautossa: ”Ajettiin jonossa pöllyävissä pilvissä mäkisiä kuivia hiekkateitä. Aurinkoa, puolipilvistä ja lämmintä, hyttysiä tuli pilvin pimein asuntoautoon.”
3. Lattuna — Siikamukka ( 18 km )
Kolmannelle osuudelle lähdettiin matkaan klo. 16, viestinviejinä olivat Leena ja Jarmo. Melojien tunnelmia osuudesta: ” Matka jat- kui Lattunasta Siikamukkaan. Joessa oli paikka paikoin melko vähän vettä ja Jarmon sanoja siteeraten ”meloimme hiekka pöllyten”. Virta vei kajakkia eteenpäin sen verran reippaasti, että saavuimme vaihtopaikalle tunnin etu- ajassa. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pienet ”kosket” kivineen meloimme reippaasti eikä Hilla-kaksikosta jäänyt kiviin merkintöjä.”
Marjaniemen vesiltä 1/2014 9