Page 14 - Marjaniemen Melojat ry
P. 14
Roiskeita, tuulta ja aaltoja – hallissa Lohjalla
Kaikki on suhteellista: 4,5 miljoonaa lit- raa vettä on pikkutilkkanen Suomenlahtea. Altaassa se on paljon, varsinkin, jos tuulta on
10 metriä sekunnissa, vettä sataa päin näköä ja ristiaallokko keinuttaa. Sitten sammute- taan valot.
”Jos meinaatte törmätä toiseen melojaan tai tuohon purjeveneeseen, vetäkää vain nurin”, opastetaan mamelaisia Merituvan altaassa.
”Samalla voi sitten harjoitella lisää reskustusta.”
Helmikuun aurinkoisena lauan- taiaamuna Mamessa pakattiin kajakkeja 16 melojalle. Autot ja peräkärry suunnattiin Lohjalle Opetushallituksen alaisuudessa toi- mivaan Meriturvan pelastautumisyksikköön ja sen harjoitusaltaaseen. Hälisevä joukko iloisia lähtijöitä, vähän jännitystä ilmassa, uusi kulje- tuskalusto käytössä.
Hyvin suunniteltu
Mamelainen Kai Linqvist toimi päivän opettajana ja Kari Hellström, melonnan moni- toimihenkilö, toimi hallissa isäntänämme ja koneenkäyttäjänä. Porukka jaettiin kahteen osaan tavoitteena harjoitella yksin kajakkiin nousemista, pelastautumista pareittain, kaja- kin pikahinausta niin, että toinen meloja on vielä uimasillaan (jos vieressä olisi kallio tai kari jonka luota pitää nopeasti päästä pois ilman, että kajakin keula tai perä osuu uima- rin kasvoihin) ja kajakin ohjailua aallokossa, muun muassa sivuittain siirtymistä. Kaitsu oli miettinyt selkeän ohjelman: ”Ihan ekaksi ensimmäinen ryhmä laskee kajakkinsa veteen ja kiipeää jollain keinolla kukin omaansa.”
Kumpikin ryhmä oli vesillä kahdesti. Ensimmäisessä tehtävässä harjoiteltiin pelaustutumisia ja pikahinausta pienessä aal- lokossa, toisessa tehtävässä treenattiin ohjailua
ja sivuttain melontaa isommassa aallokossa. Aallosta saattoi saada ihan kelvon surffin, joka hyvinkin nopeasti vei altaassa olevan purjeveneen luo. Lopuksi oli hiukan aikaa omavalintaiselle harjoittelulle ja sitä ennen
oli sammutettu enimmät valot.
Useimmat kokeilivat jotain uutta, ainakin
uudessa paikassa, sillä opea lukuun ottamatta kaikki taisivat olla tässä hallissa ensimmäistä kertaa. Tutuistakin tekniikoista löytyi hiottavaa, turhia asioita karsittiin pois. Aallossa kannattaa mela pitää aina vedessä, koska se on myös tuki ja ohjailuväline, ilmassa siitä on vähemmän hyöyä ellei peräti haittaa tuulessa. Varsinaisesti allokkomelonta ja aallokkomelonta tuulessa opitaan avovesillä ajan ja kokemuksen myötä. Tuentoja, kajakin ohjailua, kajkkiin nousemista ja parireskutusta ja eskimoita voi ja kannattaa opetella joka tapauksessa seuran talvivuoroilla Itäkeskuksessa. Kesällä voi harjoitella rannassa ja retkillä.
Reippaan porukan ikähaitari oli yli 40 vuotta, vanhin osallistuja oli jo täyttänyt 71! Osa kävi lopuksi kuusiasteisessa kylmäal- taassa toteamassa, että kuivapuku ei itsessään kovasti lämmitä, jos alla on vain ohut tekokui- tukerrasto,kevyemmistä päällysmateriaaleista puhumattakaan. Saunaan pääsimme harjoi- tuksen lopuksi.
Lienee mahdollista, että harjoituksia on Lohjalla tulevaisuudessakin. Tavallinen pelas- tautumisharjoittelu, siis yksin nousu kajakkiin ja pelastautuminen parin kanssa, riittävät poh- jaksi Meriturvan halliin tulolle. Tervetuloa myös viikottaisille talven uimahallivuroille. Ne toivottavasti jatkuvat myös ensi talvena perjantai-iltaisin Itäkeskuksen uimahallissa yhdessä Merimelojien kanssa.
14 Marjaniemen vesiltä 1/2016
