Page 12 - Marjaniemen Melojat ry

Olin melonnan alkeiskursilla
Vuosien kuluessa olin useaan kertaan havainnoinut kajakkimelojia, mutta en ollut epäonnistuneiden lapsuuden melontakokeilujen vuoksi kovin- kaan innostunut ajatuksesta, että meloisin kajakilla. Näin meni vuosia kunnes työpaikkani palk- kasi Antti Lappalaisen ja sitä myöten tulin hänen innostuneen asenteensa vuoksi miettineeksi asiaa uudelleen. Pari vuotta sit- ten rohkaistuin kokeilemaan kaupallisten vuokraamojen kajakkeja ja havaitsin melonnan olevan mitä miellyttävin tapa liikkua vesillä.
Keväällä 2004 oli sitten peruskurssin aika ja olin saanut puhuttua samalle kurssille yhden tuttavani ja kun vielä muutama muukin tuttu kävi samoihin aikoihin kurs- sit, tosin muiden seurojen järjestäminä, niin olin täynnä intoa saapuessani vajarantaan. Kaiken huipuksi Antti ker- toi olevansa kouluttajana juuri samalla kurssilla, jolle olin ilmoittautunut.
Kurssi alkoi esittely- ja tutus- tumistuokiolla kovalla maalla. Kouluttajat esittelivät aluksi itsensä jon- ka jälkeen seurasi kevyt tutustuminen käytössä olleisiin kajakkeihin. Tämän jäl- keen puhuttiin ihmisen fysiologiasta sekä melontatekniikasta ja pääsimme vuorollamme kuivaharjoittelemaan oikea- oppista melan käyttöä “simulaattorissa”. Turvallisuus on tärkeää melonnassa, mutta erityisen tärkeää osaa se näytte- lee peruskurssilla, jossa paikalla on juuri melontaa aloittelevia henkilöitä ja siihen panostettiin kurssin aikana mielestäni riit- tävästi ja oikealla tavalla. Sitten oli aika pukeutua varusteisiin ja siirtyä joko kou- luttajan tai kurssikaverin kanssa kajakkia kantaen laiturille ja itse kajakkiin. Se mikä lapsena oli tuntunut kovinkin kiikkerältä, olikin nyt huomattavan sta- biili vesikulkuneuvo. Toki kajakkien kehityksessäkin on viimeisen 30 vuoden aikana tapahtunut merkittäviä edistysas- kelia.
Ensin veteen päässet odottelivat viimei-
Hannu Helminen
siä vesille tulevia ja lopulta sitten pää- simme liikkeelle pieninä ryhminä, jokai- nen niistä omien kouluttajiensa kanssa. Tuntui turvalliselta ottaa ensimmäisiä vetoja, kun tiesi melontataitoisen henki- lön olevan tarvittaessa auttamassa, mi- käli olisin jostain syystä päättänyt ryh- tyä kokeilemaan eskimokäännöstä peruskurssilla. Saimme opastusta miten kajakki pidetään suunnassa, kuinka sillä käännytään tai vaikkapa peruutetaan ja samalla kouluttajat pitivät silmällä melonta-asentoamme ja tapaa suorittaa veto. Meille painotettiin koko ylävartalon ja jalkojen käyttöä, jotta emme väsähtäisi liian pikaisesti väärän teknii- kan johdosta.
Ensimmäisellä kerralla emme meloneet kovinkaan kauas rannasta, mutta jo seu- raavalla kerralla saimme tuntea miltä muutaman kilometrin yhdensuuntainen matka tuntuu. Sen aikana oli pidettävä silmällä muutakin vesiliikennettä ja toi- mittava järkevästi muun muassa väylien ylityksessä. Määränpäässä tuli eteen rantautuminen luonnonrantaan ja ensikertalaisiksi selvisimme siitä jota- kuinkin kelvollisesti. Samalla kuin nau- timme mukaan ottamiamme välipaloja sekä juomaa meitä perehdytettiin lisää melonnan tosiasioihin, joista osa oli jo tuttua, mutta paljon oli vielä tulossa.
Palattuamme vajalle kuivasimme kajakit ennen niiden nostoa sisään ja keskuste- limme kolmannen kurssipäivän tulevas- ta ohjelmasta ennen kotiin lähtöä. Tuo päivä piti sisällään edellistä lähes tuplasti pidemmän melontareissun, jonka puoli- välissä rantauduimme evästauolle sekä kuuntelemaan esitelmää merenkulun turvalaitteista ja turvallisuustekijöistä melonnassa. Pienenä yksityiskohtana muistan hyvin miten luennoinut kou- luttaja seisoi koko ajan ranta- vedessä. Aikanaan sitten meloimme ta- kaisin vajalle ja jo normaaleiksi tulleiden lopputoimenpiteiden jälkeen keräydyimme palautehetkeen, jossa ruodimme kurssia kokonaisuudessaan. Meidän kurssilaisten oli helppo yhtyä to- teamukseen, että olimme saaneet kou- lutusta asiaan perehtyneiltä kouluttajilta,
12
www.marjaniemenmelojat.fi