Page 16 - Marjaniemen Melojat ry

IHANATA, VALKOISTA VAAHTOA....
Piika Pikkarainen
Mikä stoppari??? Onko akanvirta äkäinenkin???
“Kukaan ei tule hukkumaan”!!!
Mihinkähän tässä taas mennään ja puhuukohan kaverit tämän reissun jäl- keen minulle enää koskaan??? No...hengissä ollaan, loistavaa kokemus- ta rikkaampana mukana olleet ystävätkin löysivät yhteisen intohimon.
Pari kesää sitten ilmoittauduin Mamen alkeis-koskikurssille suhteellisen tie- tämättömänä yhtään mistään. Olin tasaisilla vesillä melonut jonkun verran ja Kontulassa päästellyt ärräpäitä eskimoa opetellessa, jotta aivan ummikkona en lähtenyt matkaan.
Olettamus oli kuitenkin, jotta vastassa on kivaa liruttelua, mutta aivan tositoimissa oltiin. Homma meni kohdaltani välillä maisemien huokailuun ja taas virta vei taaksepäin ja välillä minne sattuu. Mai- semat ovatkin mahtavat siitä perspektii- vistä katsottuna.
Käsitys olinpaikasta oli kadonnut jo Kar- hulassa, joten luottamus ohjaajiin oli to- della suuri ja kyllä sen arvoinen. Martinkoski olikin loistava. “Tulkaa tän- ne vasemmalle, kukaan ei tule hukkumaan”...huuteli Lappalaisen Antti.
Mutta heponi päätti toisin ja liu´uin ka- veri perässäni kohti kerrostalon korkuista aaltoa. Kuulemma olin vielä vaakatasossa melonut kuin mielenköyhä, mutta “jos- tain käsittämättömästä syystä” olin nurinpäin. Siitä alkoikin hauska osuus, jota suosittelen kaikille jossain vaihees- sa. Veden alla olikin kaunista ja hiljaista kohinaa, ei olisi hennonut nousta ylös. Havahduin kuitenkin ihmettelemästä nähtyäni heijastuksen aukkopeitteen
vetonarusta, joka huusi kiskaisemaan. Koskiuinti oli kivaa, kun tiesi mitä teki (Onneksi olimme harjoitelleet uintia päi- vällä). Synnytyshengitys jälkiaalloilla tuli kyllä yllätyksenä, mutta siinähän tuli sa- malla opittua sekin. Tilanne oli niin omi- tuinen ja huvittava, pienenä lisänä tie- tysti kaikki adrenaliinit ja muut hormo-
16
www.marjaniemenmelojat.fi