Page 13 - Marjaniemen Melojat ry

metsä- ja terästeollisuuden tehdaslaitokset ran- nikolla maamerkkeinä. Seuraava etappi olikin Hailuoto, jonne oli noin 35 km. Matkalla oli saari nimeltään Rysäkari, joka oli pitkulainen, nyrkin kokoisista ja sitä suuremmista kivistä muodostunut yhtenäinen kohouma. Matalaa pensasta sentään kasvoi vieri viereen raken- nettujen kalastajien mökkien ja pitkospuiden väleissä. Hailuotoon päästyäni olin törmätä naarashirveen ja sen kahteen vasaan, jotka oli- vat makoilemassa matalassa hiekkadyynissä. Luulin ensin tummia hahmoja kiviksi. Meloin aivan lähelle ennenkuin ne nousivat ja tajusin niiden olevan eläviä. Pari minuuttia tuijotusta ja yhtäkkiä ne lähtivät juoksemaan onneksi poispäin minusta. Rannalla ainoa vaihtoehto teltan paikalle oli hiekkadyyni. Mitään muuta ei Hailuodon pohjoispuolella ollut näkyvissä kuin hiekkarantaa.
Mantereen puolelle
Aamulla vesi oli hieman laskenut ja pujotte- lin hiekkadyynien välistä ulos kauemmaksi
rannasta, jossa sielläkin oli hiekkapohja koko ajan näkyvissä. Näillä kohdin jos aikoi rantaan, piti kajakki jättää ulommas merelle matalaan veteen ja kävellä loput parisataa metriä ran- nalle. Meloin Hailuodon länsipuolta ja käväisin sikäläisessä Marjaniemessä. Majakan juurella oli ravintola/ruokala, joka harmikseni oli juuri maanantaisin suljettu. Kahvilasta sen- tään sain munkkikahvit. Kajakille mennessäni sain tiiralta muistoksi jotain valkeaa keskelle lippahattua. Nyt näin niitä kivipankkeja ja pit- kiä rivistöjä suuria kiviä pinnan alla ja päällä Hailuodon lounaisrannalla, josta olin aiemmin kuullut, mutta ei tämä vielä mitään tulevaan verrattuna. Hiekkarantaa olin seurannut koko päivän. Illaksi meloin mantereen puolelle Sii- kajoen suulle ja taas hiekkarannalle yöpymään. Sääsket ilmestyivät vasta nyt jostain matkal- leni. Oli myöskin tyyntynyt ja ilta oli lämmin.
Kalasatamaan Pyhäjoen suulle
Nyt lähdin varsinaisesti lähempänä rannik- koa etenemään kohti Raahea ja sen edustalla
Pyhäjoen kalasatamassa.
Marjaniemen vesiltä 2/2013 13