Page 7 - Marjaniemen Melojat ry

hiekkaisten harjujen ja pienten luotojen muodostama saaristokokonaisuus. Se käsittää viitisenkymmentä
rakentamatonta saarta ja luotoa sekä osia asutuista
saarista. Päijänteen kan- sallispuisto soveltuu hyvin melonta- ja sou- turetkeilyyn. Puiston saarissa on tulentekopai-
kat ja telttailuun osoitetut alueet ja loiville hiekka- rannoille on helppo rantautua,
mikäli rantoja eivät täytä suuret sisävesialukset.
Pienen hakuammunnan jälkeen päädyimme Hinttalan- hiekan leiripaikalle, jossa suuret sisävesilaivat olivat täyttäneet koko hiekkarannan rivitalomaisine muodostelmineen. No, köysien alta pikkukajakilla pääsi pujottelemaan rantaan asti. Telttojen pystytyksen ja ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään Kelvennettä, Päijänteen kansallispuiston sydäntä, joka kuuluu maamme suurimpiin jääkauden muovaamiin harjusaarin. Sen suppalahdet tarjoavat veneilijöille suojaisia syviä luonnonsatamia ja suppajärvet retkeilijälle ainutlaatuista
mielenrauhaa. Tällaisella suppajärvellä piipahdimme kierroksemme loppuvaiheessa.
Aamulla on oltava taas liikkeellä ennen kuin aurinko täysillä porottaa. Taisin olla ainut, joka nukkui yönsä kunnolla korvatulpat tiukasti korvissa. Suurimmalla osalla yö oli mennyt harakoille Hiekkaranta-nimisessä laivassa vietetyn äänekkään, öykkäröivän ja aamukolmeen jatkuneen juhlinnan vuoksi. Kansallispuistossa siis ei tarvitsekaan huomioida toisia käyttäjiä. Tämä oli uutta. Mutta - huonosti nukutusta yöstä huolimatta olimme yhdeksältä vesillä. Meloimme paah- teisella Päijänteellä kohti Kalkkisten kanavaa. Koskenlaskua halajavat Staffan, Tuomo ja Vesku kääntyivät Kalkkisten koskelle, joka on Etelä-Suomen ainoa vapaana virtaava koski. Me muut jatkoimme sulkuväliltään (500 m) Euroopan pisimmälle makean veden kanavalle. Jari sai vetää käynnistysnarusta, jolla lähti tieto Vääksyn kanavalle. Pitkän odottelun jälkeen sitten meloimme kanavaa pitkin Kymen viralle, joka vei meidät Kalkkisten kylään. Kuljimme kylän raittia kuka paljain jaloin kuka tossut jalassa, mutta kaikilla yhteinen tavoite: kylmää juotavaa.
Matka jatkui pitkin Ruotsalaista Päijänteen virkistysalueyhdistyksen isännöimään Iso - Pirtti- saareen. Taival oli helteinen ja pitkä. Onneksi välillä löytyi jonkinmoista repaleista rantaa, jossa saattoi pulahtaa lämpimään, mutta virkistävään veteen. Vettä kului ja hattu kastui kerta toisensa jälkeen ja niin sitä lopulta pääsimme saaren lumoavalle, rauhalliselle leiripaikalle. Tosin viimei- nen hikinen ponnistus oli kajakkien kantaminen mäkeen. Siitä kiitos uljaille uroille!
Suunnistusta veneiden lomassa leiripaikalle...
Marjaniemen vesiltä 2/2014 7