Page 5 - Marjaniemen Melojat ry

Väsyttävä ja virkistävä Suomi Meloo -kanoottiviesti Tarja Petroff, MaMen päivänkakkaravillapipoedustaja
Marjaniemi
Vartiosaari
Uutela
Tarja Petroff
Viime kesäkuussa melottiin 20. Suomi Meloo -kanoottiviesti.Tapahtuman reitti oli sama kuin ensimmäisillä kerroilla eli Iisal-
loogisessa tapahtumajärjestyksessä ei enää
onnistu, vaikka matkan varrelta onkin talles-
sa paljon valokuvia ja melontaosuudet
aikatauluineen ovat ylhäällä yhdellä paperil-
la. Jokaiselle melojalle reissu on erilainen
riippuen siitä millaisia osuuksia pääsee ja jak-
Suomi Meloo -viestistä reitti ja aikataulu ovat melojille selvillä jo ennen matkalle lähtöä.Sa- maten tiedot siitä, että matkan aikana melotaan, liikutaan autolla, syödään, saunotaan, uidaan, nukutaan silloin kun voi, ja välillä kuivatellaan märkiä melontavarus- teita.Tapahtumanviehätysonsiinä,ettäetu- käteen ei tiedä mitä oikeastaan seuraavassa hetkessä näkee ja kokee ”tutuissa kotimai- sissa” maisemissa. Suomi Meloo –tapahtu- massa normaali elämisen rytmi muuttuu vii- kon ulkoilmaelämäksi ja kokoaikaiseksi vaellukseksi värikkään kanoottilauman kans- sa virtaavissa vesissä päivällä tai tyynellä isolla selällä yöllä.
Muutaman vuoden osallistumisko- kemuksella voi sanoa, että Suomi Meloo on väsyttävä ja toisaalta virkistävä kunto- lomamatka. Yksin tai kaksinkaan tuskin tuli- si herättyä neljän aikaan aamulla, puettua lämpimiä vaatteita sadetakin alle, tehtyä taukoeväät ja sitten reippaasti lähdettyä te-
mesta Kotkaan. Kaikkien melontaosuuksien yhteenlaskettu matka oli noin 650 kilomet-
Villinki
riä. Melojia tapahtumaan osallistuu vuosit- tain yhteensä noin 1100 henkeä, mutta kaikki osallistujat eivät ole matkassa koko viikkoa. MaMen kahdessa joukkueessa oli tänä vuonna yhteensä 18 henkeä. Yhteise- nä joukkueenjohtajana toimi Erkki Haka- mäki. Joukkueissamme oli kaksi henkilöä, jotka ovat osallistuneet tapahtumaan joka kerta: Olavi Ojanperä ja Pentti Lammin- niemi.
Lähtöpäivä Iisalmessa oli sekä aurinkoinen että sateinen. Samanlaiset hyvin vaihtele- vat säät jatkuivat koko viikon. Tänä vuonna tuulet sattuivat suosimaan melojia, ja isommilla selillä oli useimmiten myötätuul- ta tai tyyntä, joten pitkätkään selkävesi- osuudet eivät olleet rasittavaa puurtamis- ta. Meno oli joillakin osuuksilla niin leppoisaa, että kaksikossa olisi voinut meloa vuorotellen ja silti olisi pysynyt johto- kanootin vauhdissa.
Melontaviikon tapahtumista tulee mieleen muistikuvia ja tilanteita supisuomalaisilta savolaisilta pikkupaikkakunnilta sekä tie- tenkin muistoja ihmisistä, tapahtumista ja tietysti viikon aikana vaihdelleista sääti- loista. Reissun kertominen ja muistaminen
Jollas
saa meloa. Muutama meistä on sitä mieltä, että mitä enemmän voi olla vesillä sitä pa- rempi, ja varsinkin jos vielä jaksaa meloa yöllä niin sitä eksoottisempaa.
Kuva: Kai Lindqvist
3/2004
5