Page 7 - Marjaniemen Melojat ry

hoikan uuman saa- vuttamiseksi, vaan tapa meloa voimaa sopivasti koko ylävartalolle jaka- en. Jalkoja hiukan tutisutti, kun kevyenkiikkerään kajakkiin oli aika istuutua. Eikä jänni- tys heti helpotta- nut senkään jäl- keen. Melan käsit- tely ja kajakin oike- aan suuntaan oh- jaaminen vaativat vielä melkoista kes- kittymistä. Silmäilin moottori- veneistä tulevia aaltoja ja mietin pyllähdänkö heti ensiaallon kohdatessani nu- rin, vaan kas kum- maa, sitä lillui kuin sorsa aalloilla ja vä- hitellen lakkasi sai- raasti jännittämäs- tä.
Kurssilaiset yrittävät rantautua luonnonrantaan
Seuraavat päivät sitä kuvitteli jo ole- vansa mitä mainioin meloja. Rantautuminen luonnonrantaan vaati lä- hinnä jalkojen kastelua ja notkeita niveliä (mistä ne pitkäkinttuiselle ei aivan tei- ni-ikäiselle siunaantuisivat), vaan kuinkas sitten kävikään laiturille kivutessa. Hupsista, persukset kastuivat kun kanootti keikahti ja ilman herrasmiehen vetoapua, olisi kastunut koko melojakin. Siitäkään ei tullut pyyhkeitä ainoastaan julmettu mustelma laiturin kosketukses- ta käsivarteen. Opetus oli niin empaat- tista ja kannustavaa:
JOKAINEN MEISTÄ OPPISI KOLMESSA PÄIVÄSSÄ MELOMAAN!
Rohkeimmat kaatoivat jo toisena päi- vänä kanoottinsa ja pääsivät pois pinteestä irrottamalla aukkosuo- juksen. Viimeisen päivän seitsemän ki- lometrin melontaretki eväineen ja saa-
reen rantautumisineen liimasi lopullises- ti uuteen harrastukseen. Lauttautumiset sujuivat, suuntakin pysyi pahemmin ponnistelematta, maihinnousu sujui lä- hes mallikkaasti, muiden veneiden syn- nyttämä sivuaallokko sai perhosiin eloa vatsanpohjassa, vaan aalloistakin selvit- tiin keinumalla.
Kaitsun mannekiiniesitykset, miten kanootissa tehdään eskimokäännös ja miten elegantteja potkupukuja koski- melojilla on, teki suuren vaikutuksen.
Melonnan alkeiskurssi hyväksytty! Todis- tus tuli että räpsähti! Jäsenanomus läh- ti eteenpäin siltä istumalta.
Hieno kurssi!
Marjaniemen vesiltä 3/2007
7
Lasse Tähtinen