Page 15 - Marjaniemen Melojat ry

Tonnariksi vaikka väkisin
Tonnari on kauden aikana tuhat kilo- metriä melonut jäsen, joka palkitaan urakasta Mamen logolla koristetulla Sahlmanin suklaalla. Melotut kilometrit merkitään hikiviivaan. Seuramme kunniapuheenjohtaja Jampero Olavi Ojanperä ideoi hikiviivaston 1970-luvulla Mamen jä- senten melontainnon lisäämiseksi. Joskus melontainto tai tonnarihimo – vai onko se suklaanhimo – yllät- tää!
Poks, se sanoo.
Kuoharipullon
korkki pamahtaa
torstaina 23.10,
kun tuhannen
melontakilometrin
täyttymistä juh-
litaan. Juhlaan
on täysi syy, sillä
tonni jäi taakse
vähän kuin va-
hingossa – kuten
entisellä
ministerillä, yl-
lättäen ja pyytämättä, vaikkakin tahtoa ja pikkuisen myös hulluutta tarvittiin suoritukseen. Edellisen kerran olin melontatonnari vuonna 1982 eli 26 vuot- ta sitten. Tuolloin melonta sujui kevyes- ti kaksikolla myötävirtaan Tonavaa alas. Ja oikeastaan meitä oli kolme, sillä esikoisemme syntyi samana syksynä marraskuussa.
Tonnin melominen oli tuon vuoden jäl- keen lähinnä haave. Kun hoidat kodin, lapset ja työn, niistät nenät, kuivaat kyy- neleet, lohdutat ja teet kaikki muut tar- peelliset huoltotyöt, saattaa melonta unohtua muutamaksi vuodeksi. Sitten huomaat, että tukkasi harmaantuu, poi- kien lisäksi Sinulla on tyttäriä – toisten tekemiä – ja aikaa alkaa olla itsellekin. Mutta meloa nyt tuhat kilometriä, ei se nyt noin vain käy ja eihän se ole edes viisasta!
Lasketaanpa vähän: Kun otetaan touko - syyskuu mukaan realistisina melontakuukausina, pitää joka kuukausi meloa 200 kilometriä. Huhti- ja lokakuu
ovat vain “varakuukausia”, joita ei oteta lukuun. 200 kilometriä täyttyy, kun meloo noin 50 kilometriä viikossa eli is- tuu käytännössä lähes joka ilta kajakissa vähintään tunnin. Täysin epärealistinen ajatus, kun käy työssä ja on kysymys pel- kistä ilta- ja viikonloppumelonnoista. Kun toinen intohimon kohde on puutar- ha – kas kumma, sekin ajoittuu touko- syyskuulle – saa tonni jäädä edelleenkin
Anu Antikainen
haaveeksi.
Retket puuttuvat ohjelmastani. Siksi realistina asetan tavoitteen – pitäähän nyt tavoite olla – viime vuonna toteutuneeseen 750 kilometriin. Samal- la päätän meloa nautinnolla mahdolli- suuden salliessa ja olla harmittelematta perhe-, yhdistystoiminta- tai mistään muusta syystä melomatta jääneitä kilo- metrejä. Vitsin vuoksi nimitän itseni kui- tenkin NTK:ksi eli olen naispuolinen tonnarikandidaatti. Tavoite ei paina mieltä enkä lähes koko kesän aikana edes tiedosta viivan pituutta.
Melontakauteni alkaa takkuillen. Nostan kajakkini vesille ensimmäisen kerran lau- antaina 19.4. Ihana sää, kajakki kulkee kuin enkelin siivin – tämä on täyttä nau- tintoa. Oikeassa ranteessa tuntuu oudol- ta, mutta eipä hätiä. Seuraavana aamu- na onkin sitten jo lähes hätä: se samai- nen ranne on paksu kuin pölkky eikä se tunnu lainkaan mukavalta. Olen onnistu- nut löytämään ranteesta ihan uuden li-
Marjaniemen vesiltä 4/2008
15