Page 12 - Marjaniemen Melojat ry

MIEHEN MATKASSA MERELLÄ
— tiistai 1. heinäkuuta 2014 —
Rantaudun Marjaniemen vajarantaan kera miehen ja kaksikon. Laiturilla yksi uusista seuramme jäsenistä virittelee yksikköään ja kysäisee minulta: ”Millaista on meloa kaksi- kolla?” Kysymys tulee niin odottamatta, että vastaan siihen: ”Ihan mukavaa vaihtelua.” Tai jotain yhtä älykästä. Kysymys jää kuitenkin soi- maan päähäni ja huomaan miettiväni hyvää vastausta vielä seuraavana päivänäkin.
hän suostuisi tulemaan kaksikon kyytiin. Höh, miten niin oppia - minähän olin käynyt jo kurs- sin! No, vuosien saatossa meidän kummankin aatokset ovat ehkä hieman muuttuneet. Miehen ajatus taisi mennä alussa jotenkin siihen malliin, että parasta heittää nainen tar- peeksi kylmään veteen niin oppiipahan uimaan kunnolla. Niinpä sitten löysin itseni melonnan alkutaipaleella joskus aaltojen keskeltä aavalta mereltä, toisinaan keskeltä vilkkainta laivavä- ylää myrskytuulen puskiessa sivusta,edestä ja takaa. Siinä vaiheessa minä vielä kuvittelin osaavani meloa eikä minua pelottanut kuin aivan pikkuisen. Sivulta sateli käskyjä: ”Melo!”
Kun itse aloittelin melontaa, oli minulla
ihan selvä visio. Alkeiskurssi piti toki suorittaa
yksiköllä, mutta sen jälkeen voisinkin hypätä
kaksikon kyytiin. Mies ohjaisi ja meloisi, minä
vähän avittaisin ja ihailisin maisemia. Mutta
ei se mennyt niin. Ensinnäkin mies ilmoit- ”Laita evä alas!” ”Ei, vaan ylös!” ”Keskity!”
ti,ettei hän tykkää meloa kaksikolla. Mies oli myös vakaasti sitä mieltä,että minun tulisi ensin oppia melomaan ja sitten ehkä joskus
Kaikkein haastavin oli kuitenkin ohje: ”Seuraa aaltoja!” Minulta meni kyllä pitkä tovi ennen kuin sisäistin asian edes teoriassa. Myrskyn
Sikörenin saari, matkalla Helsingistä itään - tänne pääsee kaksikolla helposti 12 Marjaniemen vesiltä 2/2014