Page 13 - Marjaniemen Melojat ry

Söderskärin majakalle ei aina pääse näin tyynellä kelillä.
silmässä mies ei pystynyt tuota ohjetta sen kummemmin avaamaan. Luulenpa, että noissa tilanteissa miehellä saattoi ensimmäisiä kertoja käydä mielessä,että olisiko kaksikko sittenkin ollut parempi vaihtoehto.
Aikaa kului ja kilometrejä kertyi alle jonkun verran. Vähitellen mieskin suopui ajatukseen kaksikkomelonnasta. Tehtiin ensin lenkki ja toinenkin ja sen jälkeen aika monta retkeä kak- sikolla. Mutta jouduin minä silti melomaan. Nyt kuului komento: ”Älä haaveile!” ”Melo rivakammin!” ”Älä vaihda tahtia koko ajan!” Ihmeen sopuisasti ovat matkamme kuitenkin taittuneet ja mies on oppinut sujuvasti sopeu- tumaan poukkoilevaan rytmiini ja vauhtiini. Kysyin mieheltä vastikään, mitä mieltä hän tänä päivänä on kaksikkomelonnasta.
”Voi kulkea pahemmillakin keleillä ja meloa pidempiä matkoja”, vastasi mies empimättä. ”Eikä tarvitse olla niin huolissaan kanssamelo-
jasta.” Hetken mietittyään totesi vielä, että kaksikolla kulkiessa kyllä puuttuu melonnan vapaus. Mitähän lienee sillä tarkoittanut?? Yhdessä yksin, siinä minulle kiteytettynä kaksikkomelonnan ihanuus. Matkalla vaik- kapa Söderskärin majakalle- auringon lämpö, sininen taivas ja tyyni meri ympärillämme. Melomme rauhassa kohti määränpäätä, kum- pikin hiljaa omissa mietteissään. Samalla matkalla - ja varmasti samaan suuntaan.
...lisää kertomuksia löytyy osoitteesta:
http://melojatar.blogspot.fi/
Marjaniemen vesiltä 2/2014 13