Page 16 - Marjaniemen Melojat ry

MIEHEN MATKASSA MERELLÄ
— Lomamatkalla Päijänteellä 2015 —
Herään aamuauringon paahteeseen ja kur- kistan teltan oviaukosta ulos. Järven suuri selkä edessäni on täysin tyyni, minä pulah- dan uimaan. Nyt on kesä ja loma.
Sataa ja paistaa
Neljä päivää aikaisemmin olimme miehen kanssa lähteneet matkaan Padasjoen laiva- satamasta. Tarkoituksena oli tutustua meloen Päijänteen kansallispuistoon. Aikaisemmasta
oli melkoisen täynnä veneitä, mutta onneksi kanootit mahtuvat melkein mihin vaan. Pysty- timme teltan vauhdilla suuren sisävesialuksen viereen. Makupussit saatiin teltan ovesta sisään ja sitten tulikin taas vettä.
Lähdimme ajankuluksemme kävelemään pit- kin luontopolkua kohti Kyyranlahtea. Sinne asti emme päässeet, vaan vastaamme tuli saa- ren keskellä oleva pieni lampi. Sade lakkasi vaihteeksi ja ilta-aurinko paistoi lämpimästi. Siis uimaan! Vesi oli lämmintä ja alkoi tun-
tua kesältä.
Kalkkisten kanavan kautta
Seuraava päivä valkeni tyynenä joten en keksinyt yhtään teko- syytä jättää aamu-uintia väliin. Sitten kahvinkeittoon, tavarat
kasaan ja menoksi. Meidän kesä- loma-aikataululla se tarkoittaa noin
kolmea tuntia.
Tavoitteena oli suunnistaa Kelventeen
pohjoispuolella olevaan Hietasaareen. Mutta sitä ennen päätimme tehdä mutkan Kalkkis- ten kanavan suulle. Siellä rantauduimme vähän sivummalla olevalle laiturille. Jos tuota hökö- tystä nyt laituriksi saattoi kutsua, sillä harvoin näkee niin mädäntynyttä ja uppoamassa olevaa lautarakennelmaa. Taiteilimme itsemme sen kautta maihin ja istahdimme kanavan reunalle. Mies pohti kanavan tekniikkaa ja kanootille sopimattoman korkeaa laituria sen vieressä. Minä keskityin syömään eväitä.
Kalkkisten kanavalta palasimme Karin- salmen sillalle. Mies puhui parin kilometrin matkan kahvista ja jäätelöstä, minä haaveilin jostain tuoreesta makeasta. Vesi kielellä rantau- duime ja nousimme portaat ylös parkkipaikalle, jonka reunassa kioski on ollut iät ajat. Mikä
käynnistäni Päijänteelle oli ehtinyt vierähtää vuosikymmen jos toinenkin. Enkä vielä silloin tiennyt melomisesta mitään.
Matkalla Helsingistä satoi vettä isompia ja pienempiä kuuroja. Tulevalle viikolle oli luvattu samaa tuttua tämän kesän säätä eli lämpöä alle 20 astetta ja sadetta jokaiselle päivälle. Perille päästyämme sade taukosi ja saimme pakat- tua tavarat kuivina matkaan. Autolle löytyi laivasatamasta helposti parkkipaikka, meille kermaista kalakeittoa laivarannan kuppilasta. Matkamme alkoi sivumyötäisessä tuulessa kohti Kelventeen eteläkärkeä. Kahdentoista kilometrin jälkeen mies bongasi Hinttolan hiekkarannan, jonne olimme suunnitelleet rantautuvamme ensimmäiseksi yöksi. Ranta
16 Marjaniemen vesiltä 2/2015