Page 17 - Marjaniemen Melojat ry

pettymys, se olikin kiinni! Epäuskoisena tui- jotimme suljettua luukkua. Laskeuduimme takaisin rantaan ja nautimme melkein jo mus- tuneet banaanit päiväkahvin sijaan.
Matka jatkui Käkisalmen sillan kautta kohti Hietasaarta. Aurinko pastoi aina vaan ja pienen pieni tuulenvire oli noussut meitä virvoittamaan. Mies löysi loppumatkasta muu- taman hyvän näköisen telttapaikan, mutta minä pidin sitkeästi kiinni kansallispuiston säännöistä. Me leiriytyisimme vain alueelle, jossa telttailu on sallittu. En minäkään tosin ihan ymmärrä, miksi niin moni saarenkolo on täällä valjastettu veneilijöitä varten, mutta yön tai kahden telttailu on täysi poissuljettu vaihtoehto.
Hietasaaren telttapaikka oli merkitty saaren lounaiseen nurkkaan. Ranta oli tääl- läkin täynnä veneitä, tuuli voimistui koko ajan ja rannalla oli kylmä. Siispä siirryimme
niemenkärjen toiselle puolelle tuulensuojaan. Sinne oli helppo rantautua ja sieltä löytyi hel- posti hyvä telttapaikka.
Linnuntietä kulkien päivämatkamme olisi ollut noin kymmenen kilometriä. Nyt onnis- tuimme mutkittelemaan niin, että matkaa kertyi 31 kilometriä.
Mökkivierailulla
Seuraavana aamuna tuuli niin kovaa, että minä ihan huolestuin. Olimme menossa mökkivie- railulle 10 kilometrin päähän. Matka ei päätä huimannut, mutta miten miten selviäisimme Virmailanselällä tällä kelillä? Mies rauhoitteli ja näytti kartasta miten kuljemme Virmailan- saaren suojassa kohti määränpäätämme. Jäljelle jäisi todennäköisesti vain muutaman kilomet- rin matka vähän kovemmassa kelissä. Lähdimme matkaan iltapäivä puolella, pieni odottelukaan ei tuulta tyynnyttänyt. Ja
Marjaniemen vesiltä 2/2015 17