Page 6 - Marjaniemen Melojat ry

Kesällä 2009 Jampero meloi vielä koko kesän ja päätti kauden Ingan kanssa juhlavasti 88-vuo- tispäivänään. Samana vuonna Jamperolle myönnettiin tunnustukseksi urheilu-urasta Pro Urheilu -mitali. Mitalin hän halusi omis- taa MaMelle kiitokseksi kaikesta siitä, mitä on melonnalta, seuralta ja mamelaisilta pitkän elä- mänsä aikana saanut: terveyttä, mielenrauhaa ja ystäviä.
Löydettyään nuorena melonnan lii- kuntamuotona luonnossa Jampero iloitsi päivittäisistä lenkeistä vuosikymmenestä toi- seen. Kanootit ja melontakumppanit vain vaihtuivat, sekuntipeli menetti merkityksensä ja aallokkomelonta haastoi jälleen kerran uuden oppimiseen. Hän on ainakin itselleni ollut esimerkkinä siitä, että melonta sopii kai- kenikäisille ja sen tuoma ilo voi kantaa läpi elämän riippumatta siitä, miten melontaa harrastaa. Oppimistakin riittää loputtomiin. Tärkeintä on luonto, liikunta ja löytämisen riemu. Tämän Jampero kiteytti kerran MaMen tiedotteessa tarinassaan ”Päivänsäteen lahja”. Jutussa hän kiertää tutkiskellen aamuvarhai- sella pientä saarta usvan peittäessä tienoon. Vastaan meloo kultakutri, joka sanoo nimek- seen Päivänsäde. Kertoo omistavansa kyseisen saaren, Ilosaaren ja houkuttelee jäämään luok- seen luvaten puuron keittää aamuisin, hunajalla maustaen, linnunlaulun laulaa, saaren olot opettaa. Menninkäis-Jampero kuitenkin empii. Päivänsäteen silmän pilke tiukkenee, mutta tämä päättää silti antaa lahjansa, pai- naa poskensa Menninkäis-Jamperon poskelle ja korvaan jotain supsuttaa.
Tähän Jampero sitten unestaan herää ja jää miettimään loppua. ”Mikä oli Päivänsäteen antama lahja? Oletan, että tuo tuhti rutistus
oli Ilosaaren tervehdys ja se, mitä Päivänsäde korvaani kuiskutti ja myös kaikile melojille tar- koitti, oli itse lahja ja näin se kuului: Melonta voi olla muutakin kuin hiki päässä taivaltaa ja kilometrejä metsästää. Hetkeksi siis pysähdy! Silmäsi aukaise ja kuuntele. Auringon nousua ihaile sekä illan hämyä. Näe ruskan kirkkaus, myös sumun petollinen harmaus. Lintuja tark- kaile, niiden poikaisia ynnäile. Uimaankin voit pulahtaa tai vain varpaitasi liottaa. Näin kun maltat etsiä, sä ilosaaren myöskin löydät ja viimein oivallat: Ilosaari ompi siellä missä sinäkin. Se on sulla sydämessä, rinnassa syk- kivässä. - Ilosaaren etsijöille myös joulun iloa sekä löytämisen riemua toivoo Menninkäinen ”
Teksti: Satu Ojanperä Kuvat: Satu Ojanperän kotialbumi
6 Marjaniemen vesiltä 2/2016