Page 7 - Marjaniemen Melojat ry

Oulangalla seuraavaa koskea kohti sutimassa — Kuva: Päivi Anttonen
Moni on kysellyt meiltä mikä kansallispuisto on hienoin tai mihin pitäisi päästä uudelleen. Tätä olemme yrittäneet itsekin tuumia ja tut- kailla, mutta kyllä vaan kaikki puistot ovat syystä perustettuja ja jokaisessa niistä on se jokin ”oma juttunsa.” Tässä muutamia rippu- sia reissuista melojan mieliin.
Kevääseen päästiin ja jäiden karautettua karkuun kutsui meitä Jussarö. Tällä kertaa tosin sellaisen myrskyn kera, että päädyimme lähinnä makoilemaan rannalle paenneen meri- merkin seurassa parimetrisiä aaltoja ihaillen. Jussarössä kohtaavat ihmisen tekemät rakenteet, ajassa muuttunut maisema sekä merenkulun historia. Vapun tienoolla ei tarvinnut ruuh- kassa matkalaisen manailla, sillä paikallisen oppaan lisäksi saarella seikkaili lisäksemme vain perhostutkija. Keväisen kirkkaita meri- vesiä seuraillen päädyimme tutkimaan myös Örön avautuneen linnakesaaren, missä meitä
tervehti peilistä kevätauringossa hyvin käris- tetyt kärsät. Näkyvyyden ollessa SUP-laudalta ihaillen useita metrejä merenpohjaan teki mieli jo uimasillekin, mutta se reissu sai vielä näillä asteilla odottaa. Sattumuksesta osuimme saa- relle kylmänkukkaretkeläisten kanssa ja tuli sekin ihmetys kohdattua silmästä silmään - kyl- mänkukka siis.
Uiden päädyimme tänä vuonna Helvettiin. Jo perinteeksemme muodostunut uintivael- lus vei Helvetinkolulta pienten järvien kautta Haukanhiedalle. Ainakin osin samaa reittiä olemme lukeneet jonkun lapponeen kootta- valla packra -kanootilla ja tulipa huomattua reitin pelittävän laudoillakin jos niin haluaisi. Raskaamman kanootin kantaminen rotkoista ei tosin onnistuisi ellei koe omakseen raken- nella köysirissoja. Korkeampia vesiä jäi vielä odottamaan Haukkajoen laskeminen.
Marjaniemen vesiltä 2/2017 7