Page 14 - Marjaniemen Melojat ry

kainen meloja muistaa: Kajakilla kaa- tuminen on yleensä monen virheen yh- teissumma. Kun meloja pitää mielessä kolme asiaa ja niiden sopusoinnun, hän saa meloa onnellisena pitkään. Ne kol- me seikkaa ovat: 1) melojan oma kun- to, taidot ja varusteet, 2) valitun kajakin kunto ja varusteet ja 3) melontaretken aikaiset sääolosuhteet. Kaatuminen si- nänsä ei ole vaarallista, mutta huonois- sa oloissa se saattaa olla kohtalokas. Sen vuoksi kannattaa harjoitella taito- ja lämpimän veden aikaan, jotta voi meloa myös muulloin.
Saavuimme perille retkikohteeseemme reilun parin tunnin melonnan jälkeen. Rantauduimme Eestiluodon eteläpuo- lella sijaitsevan Kutuhället-luodon pohjoisrantaan, jossa on tuulilta suojaisa poukama. Kajakkien kanssa maihinnousu oli aavistuksen haasteel- lista, mutta yhteisvoimin laivueemme saatiin kammettua kallioille.
Eestiluoto on Helsingin hallinnoimaa aluetta. Saariryhmään kuuluva Kutuhället-luoto on satunnaisille kulki- joille vapaa maihinnousupaikka, jossa myös telttailu on sallittu ja jossa on avogrilli ja puusee. Luodon luonto on monimuotoista sileine kallioineen ja poukamineen.
Päätimme lounastauon pituudesta ja kukin ryhtyi toteuttamaan suunnitelmaa oman ohjelmansa mukaan; kuka naut- ti valmiita eväitä, kuka valmisti lämpi- män aterian, mutta suurimmalle osalla retkikuntaamme ruokailu kuului olevan suuri nautinto. Pohdimme yhdessä ky- symystä, mikä tekee retken. Onko se
eväiden määrä vai yöpyminen? Kanoottiliiton määritelmien mukaan retkeen tarvitaan yöpyminen. Enem- mistö meistä sen sijaan päätyi vasta- ukseen, että eväät määräävät – mitä enemmän ja parempia eväitä, sen pa- rempi retki.
Ruokailun aikana ehdimme yrittää tun- nistaa saaren kasveja. Viisaat päät yh- teen paukautettuamme löysimme saa- relta revonhännän, rantakukan ja rohtovirmajuuren eli valerianan, jonka muistamme kaikki vaivat hoitavana ja rauhoittavana kasvina. Moni muu kasvi jäi tunnistamatta, mutta yksi tuttavuus yllätti: luodon keskellä oli melko isolla alalle levinnyt kurttulehtiruusun kasvusto. Ei siis mikään villiruusu vaan meidän itsemme kaikkialle istuttama koristekasvi, joka nykyisin mainitaan ei- toivottujen siirtolaiskasvien listalla jätti- ukonputken ja -balsamin tapaan. Kasvi leviää tehokkaasti esimerkiksi lintujen mukana ja erittäin elinvoimaisena peit- toaa heikompiaan alleen. Pitää toivoa, että kyseinen ruusu ei kukista tämän saaren luontaista kasvustoa.
Seurueemme tämän kevään tulokas jäsenenä, Sirpa, osasi kuvata, mistä tunnistaa eri lokit. “Kalalokki on se ys- tävällisen näköinen, jolla on melko pie- ni keltainen nokka. Harmaalokki puo- lestaan on ilkeän näköinen.” Tämä oh- jeen avulla on ollut hyvä tunnistaa kala- lokki. Koska luontotuntemuksemme ei osoittautunut kovin hyväksi, päätimme, että seuraamme pitää hankkia jäsenek- si ainakin vähän luonnosta perillä ole- va meloja, joka velvoitetaan kulkemaan retkillä mukana kertomassa luonnosta
14
www.marjaniemenmelojat.fi