Page 15 - Marjaniemen Melojat ry

meille maallikoille.
Meri alkoi houkuttaa jo ennen sovittua lounastauon loppumista ja niin päätim- me siirtyä kajakkeihin. Satu ja Pekka jatkoivat omaa retkeään vielä pidem- mälle – hehän olivat vain meitä saattamassa - ja me siirryimme hieman nousseen aallokon siivittäminä myötäiseen ja paluumatkalle. Mustaan Hevoseen poikkeaminen oli jo hylätty matkan pidentymisen vuoksi. Meloimme pohjoiseen kohti “intiaaniluotoa” (Pölsarn), jonka lempinimi tulee suo- raan siitä, että luoto näyttää Eestiluodolta päin tultaessa intiaani- papan kasvoilta. Mitä lähempänä luotoa olimme ja mitä paremmin mielikuvitus- taan rassasi, sitä enemmän se todella näytti inkkarilta.
Inkkari oli aivan upea, korkea ja pyöreäkallioinen luoto, joka tarjosi länsilaidallaan yllätyksen: Vaikka luoto näytti mahdottomalta rantautua, sen länsikallioilla oli rantaleijonatrio, joka myös liikkui kajakeilla ja nyt sydämen- sä kyllyydestä molskahteli vilvoittavaan mereen. Tässä näyssä se valeriaana olisi ollut meille naismelojille tarpeen ja olisimme jopa voineet rantautua hetimmiten. Totesimme kuitenkin, että “vanhassa vara parempi”, tyydyimme omaan, erittäin sharmanttiin seuraam- me ja päätimme nousta maihin vasta Hattusaaressa, kuten suunnitel-maam- me kuului.
Hattusaari on melojan paratiisi, jonka pohjoispuolen upealle hiekkarannalle on helppo nousta ja myös pulahtaa ui- maan. Nyt oli taas retkeläisten vakionautintojen aika: eväät ja uikkarit
esille eli taas syömään ja uimaan. Osa retkueestamme oli jo vilvoitellut itse- ään Kutuhälletillä ja vilvoittava vesi kut- sui jälleen. Aamullisen pienoisen vasta- tuulen vaihduttua myötäiseen oli helle alkanut hiostaa aivan eri tavalla. Hattu- saari on myös oiva luontosaari: Lintu- harrastajana Erno tunnisti ja opasti meille muille tyllin, joka on pieni, mustasilmäinen kahlaaja. Kasvivalikoimamme laajeni ja nyt tunnistimme merivehnän ja myöhem- min sai nettitietojen mukaan nimen valkoailakki, joka vielä retken aikana aiheutti kovaa pään vaivaa.
Paahde ei meitä päästänyt rauhaan ja illalla tuleva jalkapallon mm-peli hou- kutti niin kovin, että päätimme taas kat- kaista mukavan tauon ja siirtyä paluu- matkalle. Palasimme melko suoraa reit- tiä Kivisaaren ja Ison Villaluodon välis- tä ja kotirantaan tulimme noin 16.30. Hyvähenkisen ja mukavan retken jäl- keen kaikilla tuntui olevan niin kova kii- re kotiin, että tuskin ehdimme kiitellä matkaseuralaisiamme ja matkan joh- tajaa. Me olimme nauttineet matkasta ja saimme paljon enemmän mitä ikinä olimme uskaltaneet toivoa!
Marjaniemen vesiltä 3/2010
15