Page 16 - Marjaniemen Melojat ry

Retki Vienan Karjalaan 21.-27.7
Kohti tuota pilvenhattaraa, ilmoitti suunnistuksesta sillä hetkellä vastan- nut Paavo. Tämä synnytti meissä kol- messa muussa suurta riemua ja luot- tamusta Vienan retkemme alkupäivi- nä. Ehdottoman hieno maa-, vai pitäi- sikö sanoa, ilmamerkki ja iloisen tun- nelman rakentaja. (Erityisesti kun ottaa huomioon, että meteorologina Paavo tiesi pilvistä valtavasti ja aut- toi meitäkin ymmärtämään enem- män.)
Vesisateessa hoidetun pakkaamisen jäl- keen olimme jonkinlaisessa auvoisassa euforian tilassa päästyämme Vuokkiniemestä Ylä-Kuittijärven pehmoiseen veteen. Se oli sitten viimei- nen sade yli viikkoon. Sää siis suosi, kun retken valmisteluissa oli porukan huve- tessa jo tuntunut, että kaikki voisi men- nä pieleen.
Viisisataavuotisten petäjien pitsisinä riippuvat oksat
Ensimmäisen yön vietimme hiekkaran-
Marjut Helminen
harmaantuvina metsäsilhuetteina. Ran- tojen peiliin heijastuivat viisisataa- vuotisten petäjien pitsinä riippuvat ok- sat. Vasemmalla rannalla tie oli päästä- nyt kalastajaporukan pakettiauton rantaleiriin. Kulkijoita oli vain poikkeuk- siksi, joskus kalastajavene, yleensä samat, muutama porukka. Parissa paikassa he olivat leiriytyneet pidemmäksi ajaksi. Yksi joukko oli vetänyt neonvärisen lipun korkealle rantapuun latvuksiin merkiksi iltahämärässä kalasta palaaville.
Vuontinen oli pitkän vuonon rannalla, syrjäkylä, harmaita mökkejä, muutama uusi kesämökki joukossa. Olisi voinut kuulemma nousta jokea ylös ja löytää todella ihastuttavia paikkoja. Näin ker- toi nelikko, puolet moskovalaisia, puo- let Pietarista. Neuvoivat meille iltamyö- hällä sopivan leiriytymissaaren, kun emme millään löytäneet rantautumismahdollisuutta. Matkan ai- kana jouduimme toistuvasti toteamaan, että pääsimme leirin pystyttämiseen niin myöhään, että yhteinen
räiskäleiden paisto oli lykättävä seuraa- vaan päivään. Vih- doin viimeisenä ilta- na järjestimme näyttävän buffet-il- lallisen ja räiskäleitä mansikkahillon kanssa. Joukossa oli jo spekuloitu vah- vasti, että allekirjoit- tanut ehtii tuhota koko hillopurkin ja samalla sen sisällön loppusijoitus- suunnitelman. Näin ei käynyt.
Meitä oli varoiteltu Helsin- gissä, että Keski- Kuittijärvelle ei sit- ten olisi syytä mennä. Ylä-Kuitti-
järven ja Alajärven välillä oli tiettävästi koskiosuus, josta porukkamme ei selviy- tyisi. Vettä oli kuitenkin runsaasti ja re- kisteröity-misestämme vastaava suoma-
Buffet-illallinen on katettu
nalla kahdeksan kilometriä Vuokkiniemestä itä-koilliseen. Siitä läk- simme kohti Vuonnisen kylää. Erämaat aukenivat sinertyvinä ja etäisyyteen
16
www.marjaniemenmelojat.fi
Marjut Helminen