Page 6 - Marjaniemen Melojat ry
P. 6
LAULU LOKAKUULLE
Ennen pidin lokakuussa melomista lähes ufojen touhuna. Mutta valmentajani ja opettajani Jampero (Olavi Ojanperä) sanoi seitsemän ke- sää sitten, että hän haluaisi näyt- tää, miten hienoa lokakuussa melominen voi olla. Nyt olisin valmis sepittämään lokakuulle laulun jos osaisin.
Kesällä -05 pisti kilometrikärpänen. Silloin piti hikiviivaa vetää lokakuun loppuun saakka. Al- lakkaan tuli uudenlaista sisältöä:
“Ti 4.10.-05 klo 7.45-9.30. Lievä W-NW,+ 8o, kaunis sumu, joka pehmensi ruskan värit.”
Meloimme Jamperon kaksikolla rantojen lähel- tä kanavia myöten Sarvastolle ja takaisin. Tun- nelma oli epätodellinen ja satumainen. Elämän äänet ympärillämme tulivat usvakerrosten si- sältä kuin verhon takaa. Muuttolintuja oli
Inga-Liisa Kautto
kohti aurinkoa oli tällaisella säällä unohtuma- ton. Veden välkkeessä erottuivat pastellipaletin kaikki sävyt. Paluumatkalla lumous oli haihtu- nut etelätuulen tarjotessa käsivarsille reipas- ta tekemistä. Kampelan muhkeat pannarit ja kahvit antoivat puhtia kuopaista meloilla jo vaahtopäisiä aaltoja.
Samalla viikolla lähdimme jälleen liikkeelle yhtä kauniissa aamusumussa, mutta vastakkaiseen suuntaan. Saimme nauttia tyynestä kelistä koko matkan ja ihailla ruskan kuvajaisia ja vesilintu- parvia kaikessa rau- hassa. Saimme 600 km täyteen ja jaoimme rannassa pikkupullon Elysé Roseta vaaleanpunaisten auringon-
nousujen merkeissä.
Viikolla 43, tiistaina, koitti juuri sellainen aamu, josta Jampero oli aikaisemmin puhunut. Pakkasmittari näytti - 4o. Mamen viiri nukkui vielä, aurinko oli nousemassa.
Varovasti kannoimme huurteisen kajakin lai- turille. Selviydyimme pahemmin liukastumatta kajakkiin. Villavaatteet, istuinalustat, pipot ja käsineet melontarukkasissa olivat tarpeen. Melakin oli huurteessa. Kun pääsimme liikkeel- le, katselimme ihastellen valkokristyylistä ruovikkoa, johon auringon säteet osuivat ja alkoivat sulattaa siihen kimaltavia pisaroita. Usva leijaili kevyesti tyynen veden yllä. Meloimme kuin juhlamielellä kanavien kautta Kipparinlahdelle. Aloin ymmärtää, mitä Jampero oli tarkoittanut lokakuun erin- omaisuudesta. Raikas ilma, vesiliikenteen vä- häisyys, ruskan kauneus sen kuvastuessa veteen, valon erilainen suunta, kaikki tämä oli toisenlaista kuin kesällä. Tosin kajakin jälki- huolto ja vaatteiden vaihto kylmällä ilmalla ja varsinkin tuulessa vaatii hieman extreme-hen-
keä.
Toinen erityisesti mieliin painuva kerta oli loka- kuun loppupuolella. Lähdin yksin Monicalla. Oli pakkasaamu, -3o C, ja peilityyntä. Aurinko oli noussut ja heitti pilvien rakosista säteitään rantakoivujen keltaisiin latvoihin. Meloskelin rauhallisesti kohti Syvännesaarta ja säikäytin tahtomattani isokoskeloparven lehtoon. Räpistelevät linnut jättivät vedenkalvon
Aloin ymmärtää, mitä Jampero oli tarkoittanut lo- kakuun erin- omaisuudesta.
Jampero ja Inga-Liisa kahvilla melonnan jälkeen
pensaissa runsaasti, ja ne sirauttelivat lyhyi- tä yhteysääniä toisilleen. Lastentarhalaisia oli retkellä Laajasalon lenkkipolulla ja he huuteli- vat hämmästellen, miten me näemme meloa niin paksussa sumussa. Vakuutimme, että tämä onnistuu, kun olemme tarpeeksi lähellä ranto- ja. Meloskelimme hyvin rauhallisesti ja kuun- nellen, ettemme joutuisi muiden vesillä liikkujien reiteille
Seuraavalla viikolla oli monta sumuista aamua. Oli upeaa lähteä varhain liikkeelle ennen kah- deksaa auringon noustessa sumun takaa ja värjätessä niin taivaan kuin silkinsileän vedenkin ruusunpunaiseksi. Matka Kampelaan
6
www.marjaniemenmelojat.fi


































































































   4   5   6   7   8