Page 7 - Marjaniemen Melojat ry

ryppyiseksi ja minut hiu-
kan pettyneeksi, kun en
nytkään päässyt 50 met-
riä lähemmäksi näitä arko-
ja lintuja. (Silkkiuikut su-
keltavat viimeistään kym-
menen metrin etäisyydel-
lä, mutta sorsat, lokit ja
kyhmyjoutsenet vain ui-
vat tyynesti sivuun.)
Vesi palautui sileäksi, ja
pehmeät usvapilvet liu-
kuivat editseni kuin
luistellen pintaa pitkin
peilaillen samalla itseään.
Roihuvuoren kanava oli
syksyn lehtien
koristelema. Meloin
oranssinkeltaista lehtilauttaa halkoen ja hengitin syvään syksyn tuoksuja. Ihailin koirassorsien uudenuutukaisia puhtaanharmaita hääpukuja ja niihin kuuluvia siniselle ja vihreälle välähteleviä pään höyheniä. Äkisti tunsin omi- tuisen kopsahduksen, jonka syytä en heti kek- sinyt. Päästyäni Ilosaaren sillan alle kajakki tä- risi hiljaista krahinaa ja näin veden kiillon himmentyneen harmaaksi mattapinnaksi. Poro- lahti oli saanut jääpeitteen! Kajakilla oli vielä
sen verran vauhtia, että Porolahti oli saanut se ehti aurata kapean jääpeitteen! väylän jäähän ennen kuin sain pakin päälle. Pelkäsin melan naarmuuntuvan, kun jouduin rik- komaan jäätä, mutta onneksi se oli vielä ohut- ta. Peruuttaminen onnistui viemällä melaa ai- van kajakin viereen pystyasennossa. Vasta jään loputtua pääsin kääntymään. Tein pikai- sen muutoksen reittisuunnitelmaan ja kävin ihai-
lemassa Kristallilahden ruskaa.
Tänä syksynä viikolla 44 sattui vajalle toinen aikainen meloja. Päätimme yhdessä kiertää Villingin, koska sää vaikutti otolliselta. Kun pää- simme liikkeelle, harmaahaikara kohosi arvok- kaasti siivilleen Koivusaaren kaislikosta. Se tai- si jättää meille jäähyväiset tältä vuodelta. Tai- vas oli ankean harmaa.
Mutta kun Villinginselän ulappa avautui, oli pak- ko vetää syvään henkeä. Horisontti hohti kul- taa, joka peilautui veteen kauas meitä kohti. Saaret kelluivat kaksinkertaisina kaukana edes- sämme. Paksu pilvipatja lepäsi tämän loistavan horisontin yläpuolella, mutta sen rakosista tun- keutui jo ylemmäs nousseen auringon säteitä
viuhkamaisesti veteen saaden sen aivan satumaisesti välkkymään. Meloimme kuin juh- lassa kohti valoa. Ihmisen on hyvä saada OOH-elämyksiä.. Taianomainen tunnelma muuttui, kun käännyimme Villingin taakse. Siel- lä meren pinta hengitti loivin silein mainingein ja keinutti kajakkejamme sylissään.
Retkestä ja melontakaverista oli sitäkin hyö- tyä, että sain vahvistusta aikeilleni hankkia kuivapuku kylmien vesien melontoihin. Ostin puvun seuraavalla viikolla. Olen sitä käyttä- nyt jo kaksi kertaa ja tuntenut oloni melko turvalliseksi meloessani aallokossa, jota ei voi kokonaan välttää. Kun kävin yksin Sarvastolla, jouduin ponnistelemaan melkoisessa vasta- tuulessa takaisin. Työntäessäni melaa aallon harjaan ja vetäessäni ajattelin, että tällä energialla vaivaisi aika monta taikinaa.
Kun alkoi jo väsyttää, vilkkui edessäni kalastajan verkkomerkkinä keltainen muovi- kassi “HULLUT PÄIVÄT”, galna dagar. Ruotsinkielinen teksti vilahti silmissäni “GLADA (=iloiset) dagar. Näinhän tämä on.
Marjaniemen vesiltä 4/2009
7