Page 32 - Marjaniemen Melojat ry

TEKSTI JA KUVA RAILI TÄHTINEN
♥
Olin päättänyt ettei minusta koskaan tulisi melojaa. Pikkuhiljaa ja melkein salaa tämä harrastus kuitenkin valtasi elämäni ja vei lopulta koko sydämen.
kahviretki Kalliosaarelle mukavan pituinen päivämatka ja sitten, vähän myöhemmin, Villingin kiertäminen todellinen saavutus. Enkä minä osannut siinä vaiheessa oikein muuta kaivatakaan. Lähirannat olivat niin uutta ja ihmeellistä katsottava mereltä päin, että olin tästä ihan riittävän innoissani.
Retkeilemään uuteen maailmaan
Aikaa kului ja muutaman kesän jälkeen minä, kaikista silloisista vastalauseista- ni huolimatta, olin matkalla kolmen yön melontaretkelle. Minulle luvattiin pakata retkeilyvarusteet kasaan, valita riittävän suojaisat reitit ja kohtuulliset päivämat- kat. Vessasta ja vesihanasta ei ollut takeita. Näillä eväillä oli siis pärjättävä.
Oli kaunis heinäkuun ilta, kun saavuim- me Tammisaaren kansallispuiston reuna- mille, pakkasimme kanootit vesille ja läh- dimme matkaan. Muutaman kilometrin melottuani, illan alkaessa jo hitaasti hämär- tyä, olin yhtäkkiä keskellä kaikkein kau- neinta. Pieniä ja isoja saaria oli joka puo- lella, täydellinen rauha ja kesäillan tuoksu ympärilläni. Tässä se oli! Se hetki, jolloin tietää, että tämän parempaa ei tarvitse tul- la, tähän minä olen rakastunut.
Kimmeltävä meri sydämessäni
Minä siis ihastuin retkeilyyn ihan koko- naan ja lupasin itselleni toimia rakastu- neen ihmisen tavoin. Priorisoida elämäni niin, että melomiselle jäisi aikaa ja voisin toteuttaa niitä unelmia, jotka yhtäkkiä oli- vat minulle tärkeitä.
Elämän muut haasteet ovat kuitenkin ottaneet osansa, ja viimeisen kymmenen vuoden aikana olen ehtinyt toteuttaa vas- ta pienen palan haaveilemistani retkistä. Niihinkin mahtuu jo monenlaista. Taitojani suuremmat myrskyaallot, mereen upon- neet silmälasit ja särkevä ranne ovat ol- leet vain hetken ärsytyksiä matkoillani. Merivedessä mössöksi huuhtoutuneet lei- päpalat, suunnitellulta reitiltä eksymiset ja matkaseuraksi saatu käärme ovat jälkeen- päin kerrottuna hauskoja muistoja retkiltä.
Vuosi 2005 oli merkittävä vuo- si. Marjaniemen Melojat täytti 70 vuotta, ja minä ilmoittauduin me- lonnan peruskurssille. Olin elämänvai- heessa, jossa lapset alkoivat pärjätä omil- laan, omat harrastukseni olivat hiipuneet johonkin ja koin, että olisi aika kokeilla jo- tain uutta. Itsellenikin yllätykseksi päädyin aloittamaan melontaharrastuksen.
Vesillä ja merellä olin toki aikaisem- minkin viihtynyt, tosin kokemukseni ei- vät minkään kulkupelin suhteen olleet ko- vin moninaiset. Aikaisemmassa elämässäni merellä olo liittyi useimmiten Helsingin ja Tukholman välillä seilaavaan alukseen.
Olin vuosikausia seurannut perheen- jäsenteni melontaharrastusta, pääasiassa kyllä ihmetellen moista. Joskus kun olin vajarantaan eksynyt muita kyyditsemään, huomasin ihmetteleväni touhua entistä enemmän. Muutaman tunnin iltalenkkiä varten piti kantaa kajakki veteen, tarkistaa säädöt ja muut kummallisuudet. Keräillä mukaan mela, liivit ja aukkopeite, ja niiden lisäksi muistaa ottaa kaikki muukin tarvit- tava mukaan. Takaisin tullessa touhu näytti vieläkin vaivalloisemmalta.
32
Entäs sitten retkille valmistautuminen – valtava määrä tavaraa oli saatava mahtu- maan ihan liian pieneen tilaan. Sama pur-
kaminen ja pakkaaminen toistettiin joka aamu ja ilta, näin minulle kerrottiin.
Peruskurssin jälkeen lähivesille
Minua sai siis pitkät tovit houkutella ja mo- tivoida ennen kuin suostuin melonnan pe- ruskurssille mukaan. Kurssille kuitenkin lähdin ja se tuli käytyä kunniakkaasti lop- puun asti. Heti ensimmäisen kurssipäivän jälkeen oli myönnettävä, että pieni innos- tuksen kipinä syttyi minussa.
Tosin tuo innostus uhkasi sammua sa- man tien, kun kurssin jälkeen lähdin poi- kani seurassa melomaan. Tuolloin 13-vuo- tias meloja paineli ohitseni ja kommentoi huvittuneesti äitinsä menoa. Minulla oli kädet kuulemma jotenkin hassusti ja tui- jottelin kanootin kantta tiiviisti. Viisas poi- kani opasti heti alkuun, että ympärilleen voi myös katsoa, kyllä se kanootti kulkee mukana joka tapauksessa.
Ihan alkuun melominen suuntau- tui Marjaniemen rannasta lähivesille. Tammisalon kanava oli jo riittävä elämys,