Page 37 - Marjaniemen Melojat ry

”M
simmäiset saamani neuvot 1990-luvun lopulla Kontulan uimahalliharjoituksissa.
Haasteita ja mustelmia aiheuttivat vää- rän kokoiset kajakit, puuttuvat jalkatu- et ja oman ymmärryksen ja tavoitteiden puute. Pelottikin. Rastilan avantosaunal- la naiset katsoivat reisien kokoisia mus- telmia myötätuntoisina, kyräillenkin. Onneksi joku uskalsi kysyä mitä on sattu- nut. Melontaharjoitukset, tietty.
Hinkuni merelle oli kova heti melonnan peruskurssin jälkeen. Tammaluodon löy- tyminen oli hienoa, ulompana oli ihana meloa. Järki tai ehkä sittenkin muutamat kokeneet ihmiset saivat yhdistettyä haa- veeseen sen toisen puolen: mitä jos tulee haveri, väärä arvio kelistä, olosuhteista tai vaikka kalusterikko? Jos pelkkä suunnitel- ma pysyä pystyssä ei riitä? Tarttisko olla suunnitelma B?
Aapisen alusta
Tärkeä kokemus oli toisen melontake- sän retki Merimelojien kanssa Manner- Ahvenanmaan ympäri. Retkeä ennen jär-
jestettiin yhteiset pelastautumisharjoitukset ja ne myös käytiin läpi yhdessä jälkikäteen,
samoin retkisuunnitelma ja sen haasteelli- simmat kohdat. Oli siis olemassa keinoja, käytäntöjä, opettajia, viisaita kanssamelojia.
Olen ollut hankala oppija monessakin asiassa. Aina on pitänyt saada kysyä miksi ja mitä, ihmetellä ja keksiä pieleen mene- viä asioita. En tiedä, johtuuko se pedantista luonteesta, uuden pelosta vai paperinpyö- rittäjän teoreettisista aivoista. Hienoa on kuitenkin ollut löytää eri vaiheissa itselleni sopivia neuvoja, ohjaajia, taitavia melon- takavereita, harjoituksia, sattumuksia, kir- jojen kuvia, videoita, eri asioita eri aikaan.
Hangon Sea Kayak Gathering on ollut mainio oppimistapahtuma. On ollut ilo päästä mukaan Suomen Kanoottiliiton videolle ja Vesille kajakilla -kirjan kuvauk- siin, myös oppimaan.
Välillä on ollut turhauttavia taukoja ja takapakkia esimerkiksi eskimon kadotes- sa jonnekin.
Ruumiinrakenteilla on väliä
Kantapään kautta hoksasin, että lyhyille raajoilleni eivät aina sovi nuoren ja pitkän aktiivisen urheilijan suosittelemat varus- teet tai tekniikat.
Lyhyet kädet, erityisesti lyhyet olka- varteni, saavat C-to-C-(suora painallus) -eskimopyörähdyksen tuntumaan todella
eet vaan siitä ja sitten katot pin- taan mihin paat sen melan ja ve- dät sitten!” Tällaisia olivat en-
Anna Parkkari ja Janne Holopainen valmistautuvat vetämään vuonna 2013 Mamen vajarannassa järjestettyä pelas- tautumiskurssia.
hankalalta. Pyyhkäisyeskimollakin var- maan pärjää pitkälle, mutta viisaam- mat ovat vinkanneet, että vanhemmiten C-to-C-eskimopyörähdys voisi olla selälle ystävällisempi.
Kun pyyhkäisyeskimo alkoi sujua, vasen käsi edellä, vaikka olen oikeakätinen, oli juhlahetki. Innokkaana tahkosin sitä ja siir- ryin sitten yrittämään oikeaa puolta.
”Miten on osattukin niin sotkea suunnat, koko uima-allas on kyllä vaihdettu”, funt- sin, vaikkei ero ole kuin pyyhkäisemisessä sinne- tai tännepäin. Sinnikkäästi, aina kun oikea puoli epäonnistui, eli alussa yhtenään, uitin melan varmalle vasemmalle puolelle ja nousin sieltä. Toistoja tuli ja opin ole- maan pidempiä aikoja veden alla.
Halliharjoittelussa huomasin, että vaikka sain eskimon pyörähtämään, liike loppui siihen. Oikeassa tilanteessa, kuten koskes- sa tai aallokossa, melomista ei voi lopet- taa siihen, että saa happea. Jos harjoittelu- paikassa on tilaa, kannattaa liikettä jatkaa eskimopyörähdyksen jälkeenkin, vaikkapa melomalla muutama veto eteenpäin.
Laiturista lähtökin on harjoite
Kantapään kautta olen oppinut, että jär- kevästi pakatulla retkikajakilla voi tehdä reskutuksia, tuentoja ja eskimoita, kunhan lasti ei liiku tai kannella ole mitään aivan älytöntä. Virolahtimelonnan hellepäivänä harjoittelimme matkakaveri-Lassen kanssa tuentoja ja pyörähdyksiä. Kun puolitäysi kymmenen litran vesisäkki liikkui selän takana kaatuessa, tuli tuentaan ja eskimoon lisähaastetta. Vajarannassa täydellä säkillä harjoitellessa tätä ei huomannut. Retken jälkeen hankin fyllit säkin ympärille.
Iso ilo oli Alli-ystävästäni, joka ehdotti alkuvuosina eskimoharjoittelua meressä kajakin keulat vastakkain. Yleensähän aloittelevat eskimopyörähtelijät harjoit- televat niin, että toisen tehdessä eskimoa toinen istuu ja odottelee omassa kajakis- saan keula 90 asteen kulmassa kaverin kajakkiin nähden. Jos toisella nousu epäon- nistuu, saa toinen nopeasti tuotua keulan käsien ulottuville keulaeskimon tekemistä varten. Ero 90 asteen kulmassa odotteluun
37
KUVA HANNU HEDMAN