Page 12 - Marjaniemen Melojat ry

Olen ensimmäistä kertaa Kutuhälletillä. Käyn tutustumassa saareen. Saarien karu ja yllätyksellinen luonto kiehtoo minua aina ja tämä saari ei ole poikkeus. Havaitsen kasvin jota en tunne. Se ei ole hajuaistille mieluisa tuttavuus, koska se mielestäni haisee. Ilokseni löydän metsämansikoita – maistuvat suolaisille. Onneksi Pekka on ottanut eväiksi mansikoita ja tarjoaa niitä, niin mansikoista jää lopuksi hyvä maku suuhun.
Pakkaamme kajakit ja lähdemme kotimat- kalle. Sumu on jatkuvasti sankkaa. Kompassi on edelleen hyvä ystävämme. Rannikon löy- tyminen on mielestäni varmaa, kun menemme luodetta kohti. Pekka pyytää syväväylän koh- dalla muuttamaan suuntaa länteen päin, jotta pääsemme nopeammin pois väylältä. Joku on kuulevinaan raskaiden koneiden ääniä – näin tulkitsen kuulemani sanat.
Yhtäkkiä sumu väistyy. Villinki ja muut tutut saaret tulevat näkyviin sekä värit palaa- vat takaisin. Itä-Villingin edustalla porukka
jakautuu kahtia. Lähden emännän kanssa kiertämään Villinkiä ja Terttu johdattaa muut melojat suoraan vajalle.
Vuoden 2014 Eestiluodon reissu oli hieno kokemus. Toivon jokaisen melojan kokevan sumussa liikkumisen. Se muistuttaa kompas- sin tärkeydestä vesillä liikuttaessa. Jälkipuintina olen jo muutamassa keskustelussa mainin- nut, että Tammaluodolle meno sumussa oli mielestäni ok. Eestiluodolle meno ei ollut vält- tämätöntä, joten suunnitelman muutos reittiin olisi ollut paras ratkaisu.
Hyvää melontakesää 2015 toivottaen, Staffan Lundström
Teksti: Staffan Lundström Kuvat: Pekka Hurme 12 Marjaniemen vesiltä 1/2015
Emme ole yksin Kutuhälletillä.