Page 11 - Marjaniemen Melojat ry

Hattusaari jää sumuun ja melomme eteenpäin. Olen ollut purjehtiessa sumussa, joten kokemus ei ole täysin vieras itselleni. Tämä on mielestäni kokemus, jonka jokaisen melojan tulee itse kokea. Aallokosta voi jon- kin verran päätellä pysyykö suunnassa, mutta kompassiin voi luottaa enemmän. Tiedän, että Hattusaaresta on alta kaksi kilometriä Tamma- luodolle, mutta melontamatka sinne tuntuu kuitenkin pitkälle. Porukka pysyy mukavasti kasassa. Joku kokee ottaneensa liian kiikkerän kajakin melottavakseen.
Tammaluoto tulee esiin sumusta eli olemme pysyneet hyvin suunnassa. Olemme saaren itänurkassa ja tuuli puhaltaa länsilou- naasta. Kiireisimmät käyvät maissa. Käydäänkö keskustelua matkan jatkamisesta sitä en tiedä. Tuumaustaukoa ainakin pidetään. Valta- osa melojista pysyy kajakeissa. Tuuli työntää meitä poispäin Tammaluodosta, joten kevyesti on melottava, jotta pysyy saaren rannan tuntumassa.
Matka jatkuu ja Pekka toistaa ryhmän kasassa pysymisen tärkeyden sumuisessa kelissä. Melottavaa Tammaluodolta Eestiluo- dolle on noin 2,5 kilometriä. Jossain vaiheessa Jorma kertoo, että hänellä on GPS matkassa mukana. Saavumme Jorman suunnistuksen avustamana Rönnhälletin länsipuolelle. Oma suunnistukseni olisi vienyt aavistuksen liiaksi länteen. Kohta näkyy Eestiluoto ja kierrämme sen itäpuolelta. Suuntaamme Kutuhälletin poh- joisrannan kallioille ja rantaudumme. Kutuhälletin ranta on kallioinen. Siellä on melojan kohtuullisen helppo rantautua – jokunen laakea kalliotasanne ja loivahko kivikkoinen pohja. Kannamme kajakit ran- nalle ja ruokailemme. Sumu on edelleen sakeaa. Välillä pohjoisessa olevat Eestiluoto ja Träsklandet katoavat kokonaan sumuun – etäi- syyttä lyhimmillään noin 250 metriä – välillä ne näkyvät utuisina.
Marjaniemen vesiltä 1/2015 11