Page 9 - Marjaniemen Melojat ry
P. 9
Oli perjantai 13. päivä kesäkuuta Koko päivän oli
satanut ja taivas kaut-
taaltaan harmaa. Sade
oli juuri tauonnut,
kun puoli yhdeksän
aikaan illalla poljin
vajalle. Siellä oli kajak-
keja laiturilla ja niiden
pakkaaminen täydessä
vauhdissa. Taivas raotteli
paksua kahden päivän pilvi-
verhoaan juuri, kun yhdeksän maissa
olimme päässeet vesille. Ja yllättäen kaiken sen harmauden keskellä aurinko kultasikin pilvien raosta Ramsinniemen puut. Ehkäpä toive ihailla kesäkuista auringonlaskua ja täyttä kuuta kajakeista käsin onnistuukin.
Alkuperäinen suunnitelma oli mennä Pikku-Leikosaareen, mutta suuntasimme kajakkimme kohti Neitsytsaarta, koska siellä tulipaikka oli suojassa katoksen alla. Meri oli tyyni ja sinisenharmaan eri sävyt hivelivät sil- mää ja mieltä. Välillä kun katsahti taaksepäin, siellä tummien pilvien raosta vilahteli kultaisia raitoja. Neljä tummaa hahmoa Anja, Marjut, Staffan ja Marita, välillä rintarinnan ja välillä peräkanaa, välillä ajatuksia vaihtaen ja välillä omin ajatuksin tummaan kesäiltaan sulautuen meloivat verkalleen ohi hiljaisten rantojen. Montaa kanssakulkijaa ei liikkeellä ollut. Satei- nen sää oli karkottanut vesilläliikkujat. Joskus kymmenen jälkeen rantauduimme Neitsytsaaren kivikkoiseen poukamaan. Kan- noimme kajakit kuivalle maalle ja suojasimme aukot sateen varalta, minkä jälkeen astelimme kohti keittokatosta. Staffanilla oli mukana
jätkänkynttilä ja kun se saatiin syttymään alkoikin oikein kunnon sade. Tosin meille ei siitä ollut haittaa, kun kauniissa jätkänkyntti- län valossa valmistauduimme eväiden syöntiin. Iloinen yllätys oli Anjan ja Staffanin tuoma plättytaikina, josta paistelimme herkullisia spelttilettuja nauttien niitä hillojen ja kerma- vaahdon kera.
Mutta täysikuutahan me tulimme ihai- lemaan ja auringonlaskua! Auringonlaskua ei näkynyt ja kuukin piileskeli jossain paksujen pilvien takana. Mutta sitten yhtäkkiä itäisellä taivaalla tai ehkä pikemmin kaakon puolella mollotti täysikuu. Pois lähtiessä Kalliosaareen johtava kuunsilta oli niin houkutteleva, että oli pakko meloa ensin sitä pitkin. Kalliosaaren kupeesta sitten käännyimme kohti kotirantaa ihastellen auringon punaista häntää liki poh- joisella taivaalla. Puoli kahden maissa olimme takaisin vajalla tyytyväisinä ja yhtä vaikuttavaa melontakokemusta rikkaampina.
Virkistysjaosto
— Yömelonta —
Teksti: Marita Nygren Kuva: Marjut Koskela Marjaniemen vesiltä 1/2015 9
