Page 10 - Marjaniemen Melojat ry

kokonaisvaltaiselta ja ihanalta, väittäisin jo ensimmäisestä kerrasta, ja osaksi siksi, että jouduin todella keskittymään siihen mitä olin tekemässä. Edessä tuntui aukeavan mahdolli- suus opetella melontatekniikkaa ja tulla hyväksi, tai ainakin paremmaksi melojaksi. Kuinka tällaisen haasteen olisi voinut olla ottamatta vastaan. Eikä se pystyssä pysyminen ollut vai- keaa, lopulta.
Mutta mitä kirjoittaisin kuntomelon- nasta yleisesti? Mitä nyt siitä tiedän. Vähän. Tarkoitus on kuntoilla melomalla ja kajakit ovat kilpakajakkien tapaisia, kevyitä, kapeita ja nopeita verrattuna retkikajakkeihin. Luuk- kuja tavaroiden pakkaamiseen, tai laipioita ei yleensä ole, istuin on hieman korkeammalla ja polvet nousevat retkikajakkia paljon isom- masta aukosta eteen ja yhteen. Peräsin toimii tikulla, jota pidellään päkiöiden tai isovarpai- den välissä ja tökitään kääntymissuuntaan. Seuramme kuntokajakit Lasse, Peetu, Touhu ja muut, ovat kaikki erilaisia ja niistä löytyy aloittelijalle ja erikokoisille melojille omat mal- linsa ja rakkautensa.
Ja mistä melotaan? Vartalosta. Kun- tomelonnan ihanin puoli on koko kehon virittyminen mielen keskittymispisteen ympä- rille lihasten yhdeksi jouseksi. Keho ponnistaa jalkalaudasta, kiertyy keskivartalosta ja välit- tää voiman veteen (kuppi)melan välityksellä ja yrittää toistaa tätä jatkumoa. En maininnut käsivarsia, mutta kyllä niitäkin käytetään.
Kuntomelontaan kuuluu myös illalla rentoutua Youtuben äärellä ja katsella kil- pamelonta-harjoitteluvideoita (flat water kayaking; canoe sprint) ja yrittää apinoida ja omaksua liikesarjaa seuraavalla kerralla vesillä.
Kokemukseni mukaan kuntomelon- taan tarvitaan keskittymiskykyä, tekniikan
tuntemista, lihasvoimaa ja taitoa. On oltava riittävästi kuntoa ylläpitämään melontaryt- miä, räjähtävää voimaa, jotta pääsee liikkeelle nopeasti ja kiihtyviin spurtteihin, sekä kykyä yhdistää näitä kiikkerässä kajakissa istuen. Näitä asioita harjoittelemme kuntomelontaker- roilla. Viikkotapaamisissamme teemme lenkin, jonka aikana melomme sprinttejä –omia, tai leikillä haastettuja, harjoittelemme räjähtäviä lähtöjä ja peesaamista, joskus vaikka kaartee- seen melomista. Kommentoimme tekniikkaa ja kysymme tekniikasta.Välillä on kiva keskittyä tasaiseen ponnistukseen ja vauhdin ylläpitoon pidemmällä matkalla.
Retki- ja virkistysmelonta on romanttista. Meri, aallot, linnut, saaret, kasvit, luonto – koko ulappa edessä, kun meloo tarpeeksi pitkälle. Voi rantautua ja syödä eväitä, oikaista pitkäk- seen. Voi lukea karttaa ja tulkita reittiä saarten väleissä ja väylien yli. Voi hissutella öisellä tyynellä merellä kaverin kanssa valo kajakin perässä vilkkuen ja yrittää navigoida saarten ja mantereen tummia hahmoja kohti. Toisi- naan merelle voi meloa painimaan aalloissa ja hakemaan surffia kajakkiin tai kohentaa omia turvallisuustaitoja keleissä kuin keleissä.
Isot aallot voi tosiaan jättää isommille kajakeille: kuntokajakeilla ei voi lähteä aal- toihin. Rantautumista vältetään ellei kyse ole säädöistä, mutta evästelläkin voi, joskin paras tyytyä välipalapatukkaan kajakissa. Muuten kuntokajakilla voi liipaista suoraan rannasta intensiiviseen seikkailuun, ja sen saa tehdä tun- nissa tai parissa. Ei tarvitse lähteä kauaksi. Jos on hyvä päivä ja irtoaa, saa nauttia vauhdista ja tyhjentää päänsä melontatekniikan ajatteluun.
Mutta molempi hyvä. Melonnasta on monenlaiseksi harrastukseksi. Koska haluan ymmärtää melontatekniikkaa ja olla nopea,
10 Marjaniemen vesiltä 1/2016