Page 13 - Marjaniemen Melojat ry

Kun osa edessäni melovista jarrutteli, ta- jusin että edessämme on vaikeampi kos- ki. Ensimmäisinä melovat olivat jo hävin- neet näkyvistä, mutta alhaalla näin heis- tä kolme, joista yksi näytti olevan pohja ylöspäin. Rantaa vilkuilevalta vierus- toveriltani kysyin, mitä mahtaa olla tu- lossa. Pelästyneen näköisenä hän sanoi, että koski on tosi vaikea, eikä eskimo- käännöksen tekeminen ole mahdollista. Se ei erityisemmin rohkaissut, mutta virta kuljetti meitä niin nopeasti eteenpäin, etten ehtinyt kuulla tarkennusta.
Otin vauhtia ja edessäni oli kolmimetrinen liuska sileää vettä ja päätteeksi koko joen levyinen stoppari. Nojasin eteenpäin ja meloin täysillä, yllätyksekseni pääsin sii- tä läpi kaatumatta. Koski jatkui jyrkällä
mutkalla, jossa oli kaatunut puu. Uimari, minua kosken niskalla turhaan pelotellut meloja, oli kajakkinsa kanssa juuttunut aika pahan näköisesti puuhun kiinni. Minulla ei ollut mitään mahdollisuutta pysähtyä auttamaan, mutta taakse vil- kaistessani huomasin helpotuksekseni hänen päässeen irti.
Uimarit saatiin pelastettua nopeasti, sillä koskea seurasi suvanto. Viimeisessä isommassa koskessa uivilla kävi huonom- pi tuuri, sillä nämä kaksi uimariparkaa joutuivat uimaan lopetuspaikalle asti, yli kilometrin.
Marjaniemen vesiltä 2/2005
13