Page 15 - Marjaniemen Melojat ry

ollut väärinpäin jo alkuvaiheessa, tai olisimme epähuomiossa kääntäneet hahlon kohti etelää.
Kuinka sitten
hyödyntää mää-
rittelemäämme
suuntaa käy-
tännössä? Ote-
taan kompassi
käteen ja kään-
nytään esimer-
kissä suuntaan
D kunnes kom-
passin punainen
pohjoisneula,
joka monesti on
varustettu hei-
jastavalla viival-
la, asettuu hah-
loviivojen väliin.
Kompassin rungossa oleva nuoli näyt- tää nyt suunnan, johon meidän tulee meloa. Kohta E kuvassa 3.
Lyhyillä etäisyyksillä edellä kuvattu menetelmä riittää riittävän tarkkuuden saamiseksi hyvissä olosuhteissa, joissa voimme navigoida myös kartan ja mai- seman avulla. Pitkillä etäisyyksillä ja eten- kin huonoissa olosuhteissa on lisäksi huo- mioitava eranto. Se on virhetekijä, joka johtuu tosiasiasta että kartan maantie- teellinen pohjoinen eli pohjoisnapa ei ole sama kuin kompassin osoittama pohjoi- nen, ns. magneettinen pohjoinen. Kompassin pohjoisneula osoittaa kohti Kanadan pohjoisosia ja näin ollen itään pohjoisnavasta. Siksi erantoa Suomen alueella kutsutaan itäiseksi. Sen suuruus riippuu sijaintipaikasta ja on luokkaa 5- 10°. Tarkista erannon suuruus käyttämäs- täsi kartasta ja vähennä se kompassilla määrittelemästäsi suunnasta. Aseta vähennyslaskun tuottama arvo kompas- siisi niin olet kompensoinut tuon virhe- tekijän.
Kompassi on herkkä instrumentti ferro- magneettisille aineille, joita ovat mm. rauta ja teräs. Ne aikaansaavat lisää vir- hettä, mutta mikäli huolehdimme, että alle 1 metrin etäisyydellä kompassista ei ole noita aineita, niin voimme luot-
taa edellä saamaamme kompassi- suuntaan.
Kompassin avulla voi myös määritellä olin- paikkansa mikäli löytää luonnosta vähintään kak- si kohdetta, jotka tunnis- taa myös kartalta. Silloin tulee toimia päinvastai- sessa järjestyksessä kuin tässä artikkelissa esitet- ty suunnan määritysme- netelmä. Kompassilla suunnitaan kukin kohde luonnossa erikseen ja suunta piirretään kartal- le kyseisestä kohteesta lähteväksi viivaksi. Suun- taviivojen leikkauspis- teessä on määrittele-
mämme sijaintipaikka.
Sumu on yksi vaikeimpia tilanteita, joi- hin vesillä liikkuja voi joutua. Siinä ajan ja paikan taju katoaa lähes totaalises- ti ja lisäksi voi tulla pelko omasta sel- viytymisestä koska muut vesillä liikku- vat eivät näe sitäkään vähää melojasta mikä hyvissä olosuhteissa on nähtä- vissä. Huolellinen meloja ei pidä silmällä ainoastaan muuta liikennettä vaan myös säätilassa tapahtuvia muutoksia eikä sumu pääse tällöin yllättämään ja meloja ehtii lähimpään saareen, jonka suojissa voi odottaa sumun hälvenemistä. Mikäli kuitenkin joutuu liikkumaan sumus- sa, tulee se tehdä huolellisten suunnitel- mien jälkeen ja ajatuksella. Järkevää on tuolloin pyrkiä suunnistamaan kohti suu- rien saarien keskiosia ja niin kohtisuoraan kuin mahdollista saaren rantaviivaan näh- den. Näin poikkeamat suunnassa, joita aiheutuu helposti edellä kerrotun kätisyyden, aallokon, tuulen tai virran vaikutuksesta eivät vie meitä saaren ohi.
Kuten kaikkea muuta, tulee kompassin käyttöäkin harjoitella, jotta tosipaikan tullen ei mene sormi suuhun. Vaikeata se ei ole ja sen avulla voimme nauttia yhä turvallisemmin hienosta harras- tuksestamme.
Marjaniemen vesiltä 2/2005
15