Page 6 - Marjaniemen Melojat ry

matalalla vedellä. Meidän reissumme aikaan pikkuveneväylän kohdassa tuon patikkapolun kohdalla oli vettä noin 1,2 metriä. Wikipedi- assa kerrotaan, että Vilsandin saarelle pääsee Papissaaresta kuorma-autolla matalan veden aikaan...
Tuulen asetettua tuli mukava aallokko- melontasessio, mainingit ja aaltoa tallella, reipasta keinutusta ilman kovaa puhallusta. Meloimme Vilsandin pohjoispuolisen saa- riulokkeen ohi, alueen syvimmän väylän ylitse, jossa on linjataulun yläosana Kihelkonnan kirkon tornin yläosa (!), kiertäen madaltu- van meren kuohut, jonkin matkan päähän jäi harmaahylkeiden pesimäalue ja päädyimme seuraavalle majakalle. Saarenmaan pisan torni
ollut paljon enemmän kallellaan, vaan myrsky oli sitä taas oikaissut. Postikorteissa esimerkiksi näki pisan majakoita. Aikoinaan vuonna 1933 majakka rakennettiin silloisen saaren luoteis- niemen päälle, vaan rantavoimien muutettua rantaviivaa, se on nyt meressä. Rannalta voi muuten nähdä auringon laskevan suoraan mereen, se taas ei ole tyypillistä Suomessa. Leiriytyessä harrastettiin lievää vilun- kia, koska varsinaiset leirintäpaikat on merkitty niemelle hiukan eri kohtaan. Niemenkärki itsessään on runsaasti vierailtu paikka, retkei- lijät käyvät niemellä kävellen. Mekin teimme hienon puolen päivän kävelyn, mäntymetsä tuoksui helteessä kuin Välimerellä, hiekka- dyyniin oli hautautunut puoliksi vene ja pitkät,
Harilaidin niemellä on Kiipsaaren alun perin niemelle rakennettu, nykyisin vain vähän vino majakka. Myrskyt ovat sitä milloin kallistaneet, milloin suoristaneet. Kuva: Markku Kulmala
on tämä Kiipsaaren majakka, joka nytkin oli silmin havaittavissa vinossa. Kuulimme kuiten- kin, että se oli vielä noin viisitoista vuotta sitten
lähes autiot hiekkarannat ihastuttivat. Perhosia, mansikoita, hiekka- tai kalkkikiveä ja muita ihmeitä. Paikallista hienoutta, haisukonnaa,
6 Marjaniemen vesiltä 2/2013