Page 6 - Marjaniemen Melojat ry

Turvallisuus alkaa korvien välistä
Mikä onkaan mukavampaa, rauhal- lisempaa ja leppoisampaa kuin melonta kesäpäivänä Helsingin edustalla. Jos tuuli ei kiusaa, melontakelit jatkunevat syys- jopa loka- kuuhun asti. Vielä syyskuun lopulla ve- det ovat hyvinkin lämpimämpiä kuin tou- kokuun hellepäivinä, vaikka ilman läm- pötila ei kohoaisi edes 10 °C yli.
Niin kokeneemman kuin vasta melontaan harjaantuvan on suvi- ja syyspäivänäkin aina pidettävä mielessä keskeisimmät turvallisuusasiat. Melonta on kivaa, mutta se on nautinnollista vain niin kauan kuin kajakilla samoilu ei muutu melonta-uinti –moniotteluksi.
Mahdolliset vaaran aiheuttajat ovat moninaisempia kuin äkkiseltään uskoisi. Aallokko, tuuli ja muu vesiliikenne liene- vät kaikkien ymmärtämiä vaaran- aiheuttajia. Myös kuumuus ja auringon paiste, sään muutokset kuten ukkonen tai janon tai nälän aiheuttama uupumus vesillä voivat muuttaa leppoisan meloskelun pakokauhuiseksi uimiseksi. Hyppäävä kala, pörräävä hyönteinen tai sukelluksista pompahtava silkkiuikku voivat säikäyttää melojan niin, että hän horjahtaa ja kippaa veteen.
Helpoimmin miellettävä vaaratilanne on kaatuminen. Syy vedenvaraan jou- tumiseen voi olla tuuli tai aallokko, muun vesiliikenteen häirintä tai peräaallot, törmäys toisen kajakin kanssa tai kiveen tahi uupuminen matkan pituuden tai nestehukan vuoksi.
Suurin osa meistä melojista ei osaa eskimokäännöstä, joten syystä riippu- matta kaatuminen tulee shokkina. Yhtä- äkkiä pää on veden alla, josta on pääs- tävä nopeasti pois. Jos aukkopeitto ei ir- toa, niin pakokauhussa meloja jopa pot- kaisee itsensä irti kajakista peiton jää- dessä aukkoon kiinni. Jos kaatuessa on aallokkoa, on edessä yllätyksiä pään noustessa pinnalla ja näkökyvyn palates- sa. Kajakki ja mela voivat metrien pääs- sä toisistaan. Aallot vievät niitä muka- naan koko ajan. Kokemuksesta tiedän, että uiminen liiveissä ja aukkopeitossa
Petri Lempinen
kylmässä aallokossa eri suuntiin kulkeu- tuvien kajakin ja melan perässä on suo- ritus, josta uimamaisterin pelastusuinnin ”vaatteet päällä” suorittaneet eivät tiedä mitään.
MaMen alkeiskursseilla harjoitellaan kaatumista. Tänä kesänä pelastautumisen harjoittelu on ollut myös viikkomelonnan ohjelmassa. Nuorisomelonnoissa kaatuillaan pooloilla ja opetellaan nousemaan takaisin kajakkiin.
Pelastautumisen harjoittelun ja etenkin kajakkiin nousu avustettuna tai yksin tulisi kuulua jokaisen melojan rutiineihin. On hyvä muistaa, että MaMen ja purjehtijoiden laiturin vä- lissä lämpimässä auringonpaisteessa kaatuilu ja reskutus on pään kastumisesta huolimatta kuiva- harjoittelua verrattuna aallokossa kamp- pailuun henkensä säilyttääkseen.
Vaaroja voi välttää
Melojan tärkein turvavaruste on korvien välistä löytyvä harkinta. Riittävätkö taitoni vallitsevalle kelille ja reitille jota harkitsen? Harkintaan kuuluu sää- ennusteen selvittäminen ennen vajalle lähtöä.
Jokaisen melojan on muistettava, että sääolosuhteet voivat muuttua nopeasti. Säätiedotuksen ja merisään antamat tuuli- yms. varoitukset on otet- tava aina vakavasti. Ennen vesille lähtö- ään melojan on arvioitava riittääkö tai- tojen lisäksi fyysinen kunto, jos paluu- matkalla joutuu viiden kilometrin eli lä- hes tunnin ajan ponnistelemaan kovaan vastatuuleen ja -aallokkoon. Lähisaaristomme Kallahdenselkä on ko- valla länsituulella äärimmäisen vaativa melontaympäristö. Valitettavasti tuulella veneetkin ovat rannassa, joten meloja kohtaa mahdollisen hätänsä hyvin yksin.
Myös ukkosvaroitukset on otettava va- kavasti. Vaarana ei ole salamanisku vaan ukkoseen liittyvät tuulenpuuskat ja il- manpaineen vaihtelut. Elokuussa 2005
6
www.marjaniemenmelojat.fi