Page 6 - Marjaniemen Melojat ry

Jokimelontaa
Juha Laaninen
Meloin kesä-heinäkuun vaihtees- sa yhden viikon aikana lähes sata kilometriä Sipoon-, Vantaan-, Ke- ravan- ja Siuntionjokia pitkin. Ohessa pieni kertomus näistä melonnoista.
Kaikki sai alkunsa siitä, kun joku oli jättä- nyt keväällä vajallemme Eerikki Rundgrenin kirjan Melontaseikkailu. Rundgren oli ottanut tavoitteeksi meloa kaikki Suomen mereen päättyvät joet, josta melonnasta kirja kertoo. Lainasin kirjan ja sitä lukiessani ajattelin itsekin kesällä meloa lähijokiamme.
Sipoonjoki 28.6
Vuokrasin viikonlopuksi 28.-29.6 seuramme Birk-kajakin. Alkuperäinen ajatukseni oli meloa lauantaina Sipoon- jokea ja sunnuntaiksi mennä kokeile- maan Tammisaareen Gullo Runt – melon- taa. Netistä hankkimieni tietojen mu- kaan sopiva lähtöpaikka Sipoonjoen alajuoksulla oli Eriksnäsin ranta. Se on- kin varsin mukava paikka, Sipoon kun- nan omistama hiekkapohjainen uima- ranta ja veneenlaskupaikka.
Matkaan Eriksnäsistä lähdin klo 8 aikaan aamulla ja ajattelin meloa niin pitkälle ylävirtaan kuin vain pääsen. Oli hieno melontakeli, tyyni ja puolipilvinen sää. Sipoonjoki virtaa laaksossa viljelyspeltojen keskellä. Vesi on savista
ja siten sameaa. Näkyväisyys ei ole kuin viitisen senttiä. Meloin ensin yläjuoksul- le Byäbäcken-puron risteykseen ja sitten pääuomaa pitkin Nikkilän suuntaan. Byäbäckenissä on oma taimenkantansa, mutta nyt puro oli varsin kuiva. Byäbäckenin jälkeen joki kapeni ja alkoi muuttua virtaavaksi ja mutkittelevaksi. Pääsin nousemaan jokea parisen kilo- metriä ylöspäin, kunnes vastaan tuli niin virtaava paikka, ja keskellä jokea oli vie- lä kaatunut puu. Minun oli käännyttävä takaisin. Laskelmieni mukaan lähtö- paikasta käännökseen tuli matkaa n. 12 km.
Sipoonjoki on savinen, samea, tasainen ja hiljaa virtaava joki. Molemmin puolin jokea kulkee suurimman osan matkaa tiet, mutta meloja on sen verran alem- pana, että penkkojen takaa kuulee vain liikenteen äänet. Jokea voisi kuvailla urbaaniksi. Melojia varten ei ole mitään maihinnousupaikkoja. Käytännössä jo- esta ei pääse missään kohtaa “siististi” ylös. Penkat ovat sen verran korkeat ja maa savista, että rantautuminen ei on- nistuisi kuin parissa paikkaa alajuoksulla. Minulla meni joen edestakaiseen melontaan nelisin tuntia ja kertaakaan en noussut maihin.
Vantaanjoki 29.6
Sunnuntaiaamuna sade ropisi ikkunoihin ja laiskuuttani jätin Gullo Runtin väliin.
6
www.marjaniemenmelojat.fi