Page 7 - Marjaniemen Melojat ry

Kun ilma sitten kahdeksan jälkeen alkoi kirkastua, niin päätin lähteä Vantaan- joelle. Olin aiemmin käynyt katsomas- sa, että kaupunki oli laittanut laiturin Malmin uimarannan kupeeseen ja valit- sin sen lähtöpaikaksi. Meloin ensin ala- juoksua Vanhankaupunginkoskelle. Sit- ten meloin ylävirtaan niin pitkälle kuin pääsin eli ensin Vantaanjokea Ruutinkoskelle ja sitten vielä Keravan- jokea Kirkonkylänkoskelle. Kirkonkylän- koski osoittautui kauniiksi paikaksi. Jo- essa ennen koskea on pohjapato ja itse koskella on pituutta noin sata metriä. Paikalla on vanha mylly. Melontaa ker- tyi kaikkiaan n. 24 km.
Rantautuessani takaisin Malmin uima- rannan kupeeseen paikalle oli tullut melontayrittäjä (PM Adventures), joka vuokraa kesäajan kajakkeja paikalla ja pitää myös melontakursseja. Hänen kanssaan juteltuani päätin tulla paikalle uudestaan ja meloa Keravanjokea ylös- päin Tikkurilaan saakka.
Salaliittoteorioita Vantaanjoella
Vantaanjoki on aika lailla samanlainen kuin Sipoonjoki. Tasainen, savinen ja samea. Kun melan laittaa veteen, niin siitä ei näy kuin viitisen senttiä. Näkyväisyys on todella huono. Hassulta tuntuu, että samaa vettä me juomme. Vanhankaupunginkoskelta palatessani nousin maihin Helsingin Jyryn laiturille taukoa pitämään. Heidän vajansa näyt- ti hiljaiselta, laiturillakin oli vain sorsia. Nettisivujen mukaan seurassa on n. 100 melojaa. Kovin vaihtelevaa melontaa ei Vantaanjoella pysty harrastamaan. Jo- kea ylöspäin ja sitten takaisin. Kun nou- sin maihin, niin siinä rannassa penkillä istui vanhempi mies. Hän kysyi minulta mitä arvelen joen vedestä ja onko sen värin mielestäni muuttunut. Kun vasta- sin, että ainahan sateella savea tulee li- sää, mies pudisteli päätään ja sanoi, että “ne laittavat nyt niin paljon kemikaaleja ja myrkkyjä veteen saadakseen sen juomakelpoiseksi, että veden värikin on muuttunut”. Sitten mies nousi salape- räisesti hymyillen polkupyöränsä selkään
ja ajoi pois. Mietiskelin ketä hän mahtoi “niillä” tarkoittaa.
Keravanjoki 1.7
Seuraavana tiistai-iltana kävin melomassa poikani kanssa omalla Prijonin kaksikolla Keravanjoella. Läh- dimme liikkeelle Kirkonkylänkoskelta, joka onkin hyvä lähtöpaikka. Autolle on parkkipaikka aivan joen vieressä, joten kajakkia ei tarvitse kantaa kuin kymme- nisen metriä. Meloimme ensin ylävir- taan Tikkurilaan koskelle saakka. Matkaa tulee nelisin kilometriä. Joki on saman- tyyppinen kuin Vantaanjokikin, ainoas- taan kapeampi. Lopuksi meloimme Kirkonkylänkoskelta vielä alavirtaan kilo- metrin verran. Siinä on virtaava osuus, jota on mukava meloa. Itse koski on luonnonkaunis paikka, johon kannattaa käydä vaikka kävellen tutustumassa.
Meloin vielä perjantai-iltana 4.7 Malmin uimarannalta Tikkurilaan PM Adventuren kalustolla, joten tuota osuutta tuli men- tyä useampaan otteeseen. Vesi oli las- kenut edellisestä sunnuntaista jo huo- mattavasti. Tikkurilassa oli sinänsä “jän- nä” meloa. Ihmiset ihmettelivät melojaa ja ottivat kuvia silloilta. Lapset osoittelivat käsillään ja kyselivät “Isi, mil- loin mekin mennään soutelemaan jollalla?”
Lopuksi
Yhtään muuta melojaa en näillä reissuilla tavannut. Syynä on varmaankin se, ett- eivät jokien ainakaan nämä osuudet ol- leet mitään innostavia melottavia. Ran- nat ovat puskaiset ja saviset ja vesi on sameaa. Mitenkään jatkuvasti en noilla osuuksilla haluaisi meloa. Tosin saattaa olla, että jokien latvaosuudet olisivat mielenkiintoisempia. Vantaanjoen ja Helsingin seudun vesiensuojeluyhdistys on laatinut kummastakin joesta hyvät opaslehtiset, joita saa kirjastoista ja yh- distyksen toimistosta Pasilasta.
Siuntionjoella kävin 5.7 ja se oli huomat- tavasti mukavampi joki meloa, mutta se onkin jo sitten eri tarina.
Marjaniemen vesiltä 4/2008
7