Page 15 - MArjaniemen Melojat ry

Jäävuoren rinnalla meloja tietää olevansa pieni. Klepper-yksiköllä meloo Christer Larsson.
Kuva: Anna Parkkari
Islannin pikkumelonta
Kesällä 2000 matka vei Islantiin. Islanti oli vä- lietappi, koska syrjäiseen Itä-Grönlantiin ei ol- lut suoria lentoja. Islannissa meloimme Mika Kalakosken kanssa Hvalfjördur-vuonolla. Löy-
sin etukäteen kontaktiksi paikallisen Hvammsvik-yrityksen. He vuokrasivat italialaisia Qajaq-merikajakkeja; vajana heillä oli 2. maailmansodan aikainen ruohokattoinen bunkkeri. Melon- tareissu ei ollut pituudella eikä ajalla pilattu, mutta maisemat ja linnusto olivat sitäkin hienompia, myrskylintuja ja amerikan- jääkuikkia. Kelit olivat heinäkuisen Islannin koleita ja kosteita, mutta aurinkoisina päivinä vihreät rinteet olivat kulissinomaisen kauniita. Palattuamme yritys tarjosi kylvyt kuumassa lähteessä, johon oli kivetty allas. Altaan vierestä yrittäjä keräsi haahka- nuntuvaa myytäväksi. Polarsafetyn kuivapuvut herättivät kiin- nostusta.
Itä-Grönlannin kaksiviikkoinen
Vuorossa oli vajaan kolmen tunnin lento Reykjavikista Itä- Grönlantiin Ammassalikin alueelle napapiirille. Pakkasimme ka- jakit Kulusukin kylän vieressä, jossa on noin 350 asukasta ja ar- violta yhtä monta koiraa. Alueella on useita kyliä ja yhteensä vain noin 3000 asukasta. Grönlannin länsipuoli (yli 50 000 asu- kasta) on aika tavalla erilainen kuin tämä syrjäinen itärannikko (yhteensä noin 3 500 asukasta). Viikingitkin purjehtivat toiselle, länsipuolelle, koska itärannikolla vastaan tulee vaarallinen jää- virta pohjoisesta.
Taustalla Sor Fugloya, josta on seitsemän kilometriä rantautu- miskelpoiseen saareen. Vasemmalla Riitta Venesmaa ja oikeal- la kirjoittaja.
Kuva: Anna Leena Lind
Kahden viikon melonnalle pakkasimme Klepper-tekstiilikaja- kit. Porukassa oli yhteensä kahdeksan melojaa, mukana myös mamelainen Tuula Nousiainen, ja suomalainen opas Petter Reu ter.
Matkareitti kulki eskimoiden muinaisten talviasuinpaikkojen kautta. Poikkesimme kahdessa kylässä, Kungmiutissa ja Sermi- ligaqissa, yhdellä jäätiköllä ja parilla upealla järvellä saarten si- säosissa. Kalastukselle, saariin tutustumiselle ja mukavalle jou- tenololle oli matkaohjelmassa aikaa. Jäävuoret toivat matkaan sekä iloa että jännitystä: niistä irtoavat kappaleet saattavat nos- taa melojalle toivottoman aallokon, jos koko jäävuori kääntyy painopisteen muuttuessa. Saimme tuntumaa valtameren mainin- kiin reitin kaakkoisimmassa kulmassa; kajakit liikkuivat ylös- ja alaspäin useita metrejä.
Ilman puhtaus, auringonpaiste ja korkeat vuoret saivat mai- semat näyttämään upeilta ja etäisyyksien arvioiminen oli toisen- laista kuin kotona. ”Vieressä” näkyvä jäätikön reuna olikin 15 kilometrin päässä. Kaikki oli kaksi tai kolme kertaa kauempa- na kuin kotona.
Melontamatkaa kertyi noin 170 kilometriä. Ehdimme näh- dä vanhoja hautapaikkoja, vetokoiria ja käydä suihkussa kylän niin sanotussa palvelutalossa, jossa paikalliset käsittelevät hyl- keennahkoja, pesevät koneella pyykkiä ja leipovat leipää. Kylä- kaupat, postit ja kaatopaikat laittoivat ajattelemaan perinteisen ja modernin elämän eroja. Pyytämämme nieriät olivat kauniita ja hyviä. Lämpimimpänä päivänä nähtiin jopa uimapukukier- ros. Toisen maailmansodan aikana hylätty lentokenttä oli mie-
>>>
MaMe ~ 15