Page 13 - MArjaniemen Melojat ry

»Kultaisia muistoja
puri–Helsinki akselilla, melontakoulutuksessa olemme ottaneet »ensiaskeleen, kun ohjaajakurssillamme oli osallistuja Virosta. Valoisa kesäyö Vienan Vuokkiniemessä. Kävelemme Onko seurassamme nyt halua ja uskallusta tai edes tarvetta ha- keutua nykyistä laajempaan kansainväliseen toimintaan, tai edes
Galina, Natasha ja minä läpi nukkuvan kylän, py- sähdymme Miihkali Perttusen, sokean runolaulajan patsaalle. Jatkamme yön ääniä kuunnellen harjulle, ohi koulun ja rakenteilla olevan tsasounan. Palaam- me nukkuvaan leiriimme vasta auringon noustessa.
jatkaa nykytasolla?
Pääjärvellä meloimme vedestä nousevassa luurankometsässä ke- lottuneiden mäntyjen välistä. Puut oli jätetty poistamatta, kun järven pinta nostettiin yhdeksällä metrillä voimalan altaaksi.
Laatokalla uteliaat norpat uivat läheltä kanoottiemme ohi. Poventsan lähellä tutkimme karhun raapimisjälkiä isossa kuu- sessa. Kuma-joella lähti maakotka pesältään ja lensi edellämme iltahämyisen joen yllä. Olemme nauttineet päivälevosta vanhoil- le laidunmaille kasvaneilla kukkakedoilla ja seuranneet ritari- perhosen toukkien ateriointia putkikasvilla.
Synkkiäkin muistomerkkejä olemme kohdanneet. Ohitimme Laatokan ulkosaaren Mökerikön, joukkotuhoaseiden kokeilu- paikan, vieläkin aution. Sodan jälkiä; talojen raunioita, juoksu- hautoja, tykkien alustoja ja luhistuneita korsuja näimme Suo- menlahden saarilla, Kannaksella, Vienassa ja Äänisen rannoilla. Löysipä Jampero vielä sen kaivon, josta hän tarkkaili maastoa torjuessaan jatkosodan lopulla panssareita Viipurin lähellä.
Jatkoa aloitetulle yhteistyölle
Yhteistyö vaatii suhteiden ylläpitoa ja tekemistä; kirjeitä, puhe- linsoittoja ja tapaamisia, molemmilta osapuolilta halua panos- taa. Kilpamelojille kansainvälisyys on perinne ja valmiiksi seu- ran ulkopuolelta annettu, retkimelojat ovat päässeet alkuun Vii-
Kohtaaminen Kuittijärvellä. Kajakkeja Helsingis-
tä ja Viipurista, katamaraaneja Moskovasta, purjeet tyvenessä riippuen. Vaihdamme muutaman sanan, me vesillä liikkujat, toisillemme vieraat.
Toivon, että viime vuosina taantunut yhteistyö viipurilaisten kanssa elpyy ja mukaan tulee innokkaita retkeilijöitä rajan mo- lemmilta puolilta. Yhteyksiä näkisin mieluusti muuannekin, ai- nakin Viroon. Pelkkä oman porukan retkeily vieraissa ja kiin- nostavissa paikoissa on kuin ryöstökalastusta. Melomme omas- sa ylhäisessä seurassamme, nautimme maisemista ja keräämme elämyksiä kuin bonuspisteitä, mutta emme syvenny alueen kult- tuuriin emmekä halua tavata paikallisia ihmisiä, emme ainakaan oppia heidän elämäntavastaan ja kokemuksistaan.
MaMessa, melojayhteisössämme, olen kokenut vahvuudeksi ja arvokkaaksi sen, että seurassamme on mutkattomasti suvait- tu erilaisuutta eikä ikää, painoa, sukupuolta, alkuperää tai kan- sallisuutta ole otettu kovin herkästi syrjinnän aiheeksi. Tämä on hyvä lähtökohta kaikkeen toimintaan.
Kiitokseni yhteistyössä mukana olleille suomalaisille ja vii- purilaisille ystävilleni, erityisesti Natashalle, asioiden oivallisel- le järjestäjälle. Enpä vaihtaisi pois yhdessä kokemaamme. Oman juhlivan seuramme jäsenille toivon avointa mieltä ja intoa uu- teen myös alkavalla kahdeksannella vuosikymmenellä. Nautin- nollisia melanvetoja meille kaikille! •
MaMe ~ 13