Page 12 - MArjaniemen Melojat ry

Ystävyyttä yli rajojen MaMen idänretket
Tapasin vuonna 1990 Suomi Meloo -viestissä Viipurissa asuvan Elena Stepanovan ja hänen perheensä. Juttelimme useaan otteeseen, mm. kuinka ennen sotia melottiin Viipurin ja Helsingin väliä. Lahden Kahvisaaressa vaih- doimme osoitteita ja ensimmäinen yhteinen meriretki Viipuris ta Helsinkiin melottiin touko–kesäkuun vaihteessa vuonna 1991.
Teksti: PEKKA KUHA | Piirrokset: NATASHA SHATILININ
Viipurin Turistiklubin Melojat ja Marjaniemen Melojat,
nämä kovin erilaiset ja eri tavoin toimivat melojayhte»
i- niemen lähellä shamaanien tai elämäntapaintiaanien kulttipai-
söt, ovat harjoitelleet yhteistyötä jo 15 vuotta. Vuoden kalle ja kuuntelimme läpi yön rummutusta. Usein olemme ko- kierrossa kiinnekohtina ovat olleet vappuretket Kannaksella, koontuneet ihailemaan laskevaa aurinkoa, vain hiljaa yhdessä erämaaretket Venäjällä tai Suomessa, Pääkaupunkimelonnat ja istuen.
»syksyisin muistelot Viipurissa. Olemme oppineet ymmärtämään
toisiamme, hyväksymään toisemme ja löytäneet läheisiä ystäviä- Olga laulaa ja säestää kitaralla. Keskitymme kuun-
kin. Lapsemmekin ovat nähneet kansainvälisyyttä, erilaisuuden hyväksymistä ja vieraiden kulttuurien arvostamista.
Korvissa jatkuva pauhu. Nousva aalto heittää kaja- kin ylös. Katse hakee toisia melojia, kaikki ovat vie- lä mukana. Kajakki syöksyy aallon pohjalle, aalto murtuu pään yläpuolelta ja hyytävä vesi tunkee si- sään kauluksesta. Laatokka, Karjalan meri, näyttää voimansa.
Ruokaa ja yhdessäoloa
Ruokailu, yhteisten aterioiden tekeminen ja kokoontuminen pöydän tai maahan levitetyn liinan ympärille on ollut kohokoh- ta niin retkillä kuin tapaamisissamme. Venäläisten kaalipiirakka, silli turkissa, porkkanasalaatti, lihaiset makkarat ja monet muut saavat veden kulinaristien kielille. Suomalaista ruokaa ovat ol- leet retkien lohikeitot, paistetut tai halstratut silakat ja muikut tai nuotiolla sanomalehdessä hiilloksella haudutetut, sipulilla ja yrteillä maustetut kalat. Yllättäen olemme olleet vahvoilla sieni- tuntemuksessa – ”Valkeat sienet” pelottivat alkuun, mutta lam- paankäävän maku vei voiton ystäviemme epäilystä. Suppilovah- verokin oli heille uusi tuttavuus.
Alkuaikojen vappuretkellä ihmettelimme venäläisiä, jotka kaikki olivat yhteisen padan ympärillä, kun me viritimme jokai- nen omaa Trangiaamme. Retken lopulla istuimme jo yhdessä tu- lilla ja vuosien varrella olemme hakeutuneet yhä uudestaan lä- helle toisiamme. Yhdessäoloa ja läheisyyttä, myös huolenpidon näyttämistä olemme kokeneet ja ehkä hieman oppineetkin.
Tapaamisten ja retkien nautintoihin ovat kuuluneet myös lei- kit, pelit, keskustelut ja laulut, kitaralla säestetyt. Laatokan saa- rissa on antaumuksella esitetty pantomiimia tai seurattu vedes- tä nousevaa levätukkaista, pelottavaa Ahtia, joka osoittautuikin
telemaan. Retkellä pieneen telttaan ahtautuneina, illan pimetessä ja sateen ropistessa, tai hämärässä huoneessa lattialla istuen, tai juhlavasti konserttisa- lin tuoleissa. Aina Olgan laulusta nauttien.
Vaarat ja voitetut vaikeudet
Ensimmäisellä retkellämme kaatui kaksikko Koputinin ja San- tion välillä, tietysti väärällä puolella rajaa, eivätkä suomalaiset merivartijat päässeet heti auttamaan. Onneksi passit ja viisumit pelastuivat.
Äänisniemellä Sunkun kylän lähellä olimme leiriytyneet lehmi- karjan kulkureitille ja saimme kokea hiehojaan vartioivan son- nin vihat kesken aamutoimiemme. Meistä yhden sonni puski pu- sikkoon ja toisen kajakin yli järveen. Näistä käsittelyistä selvit- tiin onneksi pelkillä mustelmilla, kun älysimme perääntyä. Kar- jakin pääsi jatkamaan omia päivärutiinejaan.
Vienassa Keynäskosken yläpuolella vesi nappasi kajakin keu- lan ja alus oli hetkessä kovimmassa virrassa. Lossaaminen kes- kellä olevan saaren rantaan ja pelastavaan akanvirtaan onnistui. Könkään alapuolella olevat voimalan tai myllyn rauniot olisivat tehneet pahaa jälkeä.
Karhumäkeen ajaessamme peräkärryn aisa katkesi lähellä Sor- tavalaa. Hitsaaja löytyi Helylästä, mutta lisärauta tuli aisan pu- ristuksen puolelle ja traileri petti uudestaan jo Porajärvellä. Ää- nisniemelle Suurlahteen armeijan laivalla matkanneet asettuivat yöpymään ilman varusteitaan ja ihmettelivät tietysti sovitun kul- jetuksen viipymistä.
Voitetut vaikeudet ovat kuitenkin muistoista ensimmäisiä ja kirkkaimpia, aina uudestaan esiin tulevia ja hellittyjä. Vaikean tilanteen onnellinen loppu antaa tyydytystä ja hyvät asiathan pysyvät parhaiten mielessä, siitäkin huolimatta, että emme ole hakeneet vaaroja emmekä vastoinkäymisiä.
12 ~ MaMe
kovin ystävälliseksi ja seuralliseksi. Osuimme Saijanjoella Kivi-