Page 19 - Marjaniemen Melojat ry

Kajakkien rakenne
Marjaniemen Melojien käytössä olevat kaja- kit ovat lasikuitukajakkeja, vaikka muutama muovikajakkikin löytyy aitauksesta. Pelkästä lasikuidusta valmistettu kajakki on painava, joten nykyisin toisena materiaa-
lina lasikuidun lisäksi käyte- tään joko dioleenia, kevla- ria tai hiilikevlaria.
Aikaisemmin kajakit
laminoitiin kerros ker-
rokselta. Odotettiin ja
taas laminoitiin seuraa-
va kerros. Nykyisin kajak-
kien kankaat, joita on noin 5–6
kerrosta, laminoidaan alipainetek- niikalla, jolloin hartsit levittyvät tasaises- ti kankaiden sisälle. Kannet ovat yleensä pelkkää lasikuitua.
Kun ylä- ja alapuoli ovat valmiit, ne yh- distetään puskusaumalla muottien kanssa. Sisälle laitetaan saumanauha ja ulkopuolelle massanauha. Liitos hajoaa harvoin.
Puhkihiertymiä ja rakenteellisia vikoja
Runkoon tulevat viat aiheutuvat lähinnä kiville melomisesta tai raa’asta käsittelystä. Rakenteelliset viat saattavat myös aiheuttaa veden tihkumisen kajakkiin.
”Kerran retkellä en ollut uskoa, kun Satu (Ojanperä) sanoi, että kantapäiden alta tulee vesi sisään. Totta se kuitenkin oli. Sadun kantapäät olivat hiertäneet pohjan puhki. No, kyllä ne kenkien kantapäätkin olivat kuluneet”, kertoo Pekka.
Yleensä puhkihiertymiä tulee, jos esimerkiksi istuimen kulma osuu pohjaan kiinni ja hinkkaa pohjan pikkuhiljaa rikki. ”Niitä ei kuitenkaan kannattaisi itse hätäapukorjata muuten kuin teipil- lä”, muistuttaa Pekka.
Yksi rakenteellinen vika oli juuri korjattavana. Aukkopeiton kohdalta vesi tuli sivusta sisälle aukkopeitosta huolimatta. Siinä aukkoreunus oli alun alkujaan kiinnitetty väärin ja kun istuin tuli paikoilleen, se veti reunan pikkuhiljaa auki ja vesi pääsi vuo- tamaan sisälle.
Jalkatukia tarvitaan
Herkimmin ongelmia syntyy liikkuviin osiin, kuten jalkatukiin ja eviin. Jalkatukien suurin ongelma on mallien moninaisuus ja jokaisessa mallissa on vielä omanlaisensa säätö. Jos ei keksi mi- ten säätö toimii, niin helposti rikkoo säädön.
Jos jalkatuet hajoavat matkalla, niille ei voi tehdä juuri mitään. Varaosiakaan ei usein saa, koska jokaisella mallilla on omanlaisensa
Aukkoreunus on korjattu ja istuin laitetaan paikoilleen.
pultit ja mutterit. Kiinnitystavat myös eroavat. Osa jalkatuista on läpipultattuja ja toisten mutterit on la-
minoitu kajakin sisälle. Yleensä ainoaksi vaihtoehdoksi jää vaihtaa jalkatuet toiseen, yksinkertaisempaan malliin. Ja jalkatukien vaihtaminen on aina haastavaa, sillä ne ovat niin
syvällä kajakissa!
”Kerran tuli uusia kajakkeja suoraan tehtaalta ja jalkatuet oli laitettu
30 cm liian eteen. Laskimme, että melojan tulisi olla noin 3,5 metri- nen, jotta tuet olisivat olleet sopivalla etäisyydellä”, muistelee Pekka. Usein kuulee kommentteja, että jalkatukia ei saa riittävän lähel-
le, etenkin jos meloja on pienikokoinen. Pekka vinkkaa laittamaan laudan jalkatukien väliin ja kiinnittämään sen paikoilleen kumi- nauhoilla. Laudan hyvä puoli on myös se, että retkellä laudan etu- puolelle mahtuu tavaraa ja ne eivät meloessa valu syliin.
Ei ihan tekstiiliurheilua
Kuinka ollakaan, melontakankaiden suurin vihollinen on aurinko. Seuran vanhimmat aukkopeitot ovat vain kymmenen vuoden ikäi- siä, kun taas melontaliivit kestävät pidempään – 80-luvun liivejä siirtyi vasta pois käytöstä. Niissäkin kellukkeet olisivat kestäneet, mutta kankaat hajosivat.
Aukkopeittojen ongelmana on se, että aukkoja on kovin monen kokoisia. Silti aukkopeiton tulisi istua kajakkiin napakasti. Ainoa varma tapa yhyttää oikean kokoiset reikä ja peitto, olisi jättää peitto kiinni kajakkiin, mutta silloin aukkopeitot eivät kuivuisi koskaan. Numeroiminenkaan ei Pekan mielestä auttaisi, sillä ne olisivat kui- tenkin kohta epäjärjestyksessä.
Jossain vaiheessa oli haaveena kehittää värikoodi aukkopeitoille, eli samankokoiset peitot olisivat samanvärisiä. Tämä ei kuitenkaan käytännössä onnistunut, koska valitussa peittomerkissä punaiset aukkopeitot paloivat auringossa muita nopeammin.
19