Page 18 - Marjaniemen Melojat ry

TEKSTI JA KUVAT EEVA HJORTH-HOIS
Hellää huolenpitoa
Kajakkien huolto ei onnistu taivasalla. Marjaniemen Melojilla on Vuosaaressa korjauspaja, jossa kajakkimme saavat hellää huolenpitoa Pekka Hurmeen, Marjaniemen Melojien kalustovastaavan johdolla.
Korjauspajan tila ei ole suuren suuri, kerrosta- lon kerhohuone, mutta hyvin sinne on mah- duttu jo parikymmentä vuotta. Oman nurk-
kansa tilasta vie toimisto ja arkisto, vaikka suurin osa
vanhemmista aineistoista on siirretty Urheilumuseoon. Marjaniemen Melojien kanootteja Pekka on huoltanut lähes seuraan liittymi-
Uudempaa tallennetta löytyy silti lähes huoneellisen verran.
Aiemmin korjaukset suoritettiin joko rannassa tai Vuosaaren sataman paikalla olleessa vajassa sekä muissa
satunnaisissa paikoissa. Vajassa tosin oli liian kylmä, sil-
lä hartsit tarvitsevat vähintään 16 °C toimiakseen ja sitä
ei vajassa talvisin yleensä ollut. Korjauspajan löytymistä auttoi myös entinen puheenjohtajamme Mauri Harjapää. Hän asui jo silloin samassa talossa, jonka kerhohuoneessa paja sijaitsee. Vielä kun kaupunki avustaa osan vuokrasta, niin kaikki on hyvin.
Kunnostuksen lisäksi pajalla aiemmin myös rakennettiin kajakkeja. Siltä ajalta seinällä roikkuu vielä lotjakajakin muotti. Aikoinaan sai itse rakentamalla paremman kajakin kuin kau-
pasta ostamalla. Kärsivällisyyttä tarvitaan sekä rakentamisessa että korjaamisessa.
18
TÄYSVERINEN RETKIMELOJA
Pekka Hurme, 68, on Marjaniemen Melojien kalustovastaava.
sestään lähtien eli jo 25 vuotta. Ammatiltaan hän on elektroniikka-asentaja, vaikka onkin tehnyt hyvin monenlaisia töitä.
Pekka on varsinainen retkimelojakonkari. Marjaniemen rannasta py- rähtelyä hän on harrastanut harvemmin. Laskujensa mukaan noin 90 %
melotuista kilometreistä on kerääntynyt retkiltä.
Pekalle ei ole riittänyt peesaaminen muiden vanavedessä, vaan hän on vetänyt ylivoimaisesti eniten mamelaisten retkiä. Kaiken kaikkiaan retkien vetovastuita hänellä on ollut ennätysmäärä eli noin 80 retkeä.
Vuosittaisia tonneja on tullut täyteen useampikin. Ensimmäisenä vuonna Pekka muistelee meloneensa 53 kilometriä ja seuraavana vuonna 353 kilometriä. Kolmannen vuoden jälkeen tonnin raja on rikkoutunut
vuosittain, jos ei ole ollut loukkaantumisia tai muita syitä esteenä. Yhteensä melottuja kilometrejä hän arvelee olevan yli 20 000.
Pisin yhtämittainen retki on ollut Suomen rannikon mittainen.