Page 16 - Marjaniemen Melojat ry

Virolahtimelonnan ajankohtana on lintujen kevätmuutto parhaimmillaan.
rannoille ja saariin kiikareineen. Jopa Arktika-risteilyjä järjestetään. Alussa minä luulinkin, että meitäkö ne niin innokkaasti kiikaroivat!
Koko meri ja saaret ovat meidän
Virolahtimelonta on arktinen melontaretki. Yleensä kahden viikon aikana on sää vaihdellut laidasta laitaan. Ensimmäinen viikko on voinut olla leppoisaa meloskelua auringonpaisteessa myötätuuleen ja illat nautiskelua riippukeinussa. Toisella viikolla onkin satanut vettä ja ollut vastatuulta 20 m/s, jolloin kajakki ei ole oikeastaan liikkunut mihinkään, ja siihen päälle on vielä tullut raekuuro.
Yksi hieno syy lähteä Virolahtiretkelle on juuri sen ajankoh- ta. Meri on silloin vielä tyhjä huviveneilijöistä, saarilla ei ole ketään. Yöpaikkoja ei tarvitse etsiä. Koko meri ja saaret ovat meidän. Talven jäljet ovat vielä nähtävissä monessa kohtaa. Lähtiessämme matkaan Marjaniemestä kevät on juuri tulossa ja koivut hiirenkorvilla, mutta matkan aikana alkaa kevään vihreys vallata maisemaa ja palatessamme vajarantaan kesä on tullut.
Tätä on Virolahti.
16
TÄTÄ ON VIROLAHTI
Tuulee, sataa, kaksimetriset aallot lyövät yli, suu täynnä merivettä. Missä muut ovat? Tuolla keikkuu jonkun pää, taakse ei voi katsoa. Mikähän mahtaa olla turvasuunnitelmamme? – Tätä on Virolahti.
Aurinko paistaa, rasvatyyni meri ulottuu taivaan- rantaan asti, kuumaa. Tuulisi nyt edes vähän! Tuttu kalasääksi käy tervehtimässä. Kuivapuku on liikaa.
– Tätä on Virolahti.
Koko yön olen lisäillyt vaatteita, pipokin kadok- sissa, aamulla hypin hetken ja lämmittelen käsiäni trangian lämmössä. Pakko syödä puuro seisaal- taan. – Tätä on Virolahti.
KUVA PEKKA HURME