Page 14 - Marjaniemen Melojat ry
P. 14
TEKSTI LASSE TÄHTINEN
Hamina Kotka
Virolahti
Marjaniemi Helsinki
Lokit kirkuvat, kurjet laulavat ja meloja yrittää nukkua. Toukokuun yössä teltassa on valoisaa eikä uni tule millään.
Ehdin olla Marjaniemen Melojien jäsen yli kymmenen vuot- ta ennen kuin uskaltauduin Virolahtimelonnalle vuonna 2004. Siinä vaiheessa nuorin lapseni oli toisella kymmenellä
ja jonkinlaiset ruuhkavuodet töissäkin takana. Saatoin siis ottaa toukokuussa jopa viikon ylimääräistä vapaata. Sen jälkeen niitä on tullut otettua lähes joka vuosi.
Olin jokunen vuosi aikaisemmin uudistanut retkivarusteeni ja aloitellut uudestaan tauolla ollutta retkimelontaa. Vaimoni ehdotti, että mikset lähde Virolahdelle, kun sitä kuitenkin haikai- let. No, minähän lähdin ja sille tielle jäin.
Minulle Virolahtimelonta on aina merkinnyt melontakauden alkua. Ennen matkaan lähtöä tavoitteenani on ollut saada edes sata kilometriä pohjalle. Yleensä se ei ole onnistunut. On kertoja, jolloin jo ensimmäinen päivä on tuplannut alkukauden kilometrit.
Onko tämä kivaa?
Jutun ohessa olevan runon lause ”Tuulee, sataa, kaksimetriset aallot...” liittyy ensimmäiseen Virolahtimelontaani. Ohitimme Emäsalon nokan melkoisessa myräkässä. Edessäni jossain meni Satu (Ojanperä) pienellä Nordkappillaan kuin korkki ja Pekka
Tuulimyllyjä Kotkan edustalla.
14
KUVA LASSE TÄHTINEN
