Page 26 - Marjaniemen Melojat ry

UNOHTUMATTOMAT MELONTAMUISTOT
Unohtumattomia melontamuistoja on varmasti jokaisella monta ja yhden nostaminen ylitse muiden on vaikeaa. Neljä mamelaista valitsi kuitenkin kukin yhden muistoistaan. Mieliin ovat painuneet niin retket lähisaarille kuin ulkomaan melonnat Tonavalla ja Po-joella.
HEIKKI KUUSELA, 68 VUOTTA, LIITTYNYT MAMEEN 1979
Miksi tehdä
muuta kun voi GRILLATA
Omat melontaretkeni ovat keskittyneet viime vuosina makkararetkiin. Lähisaarten keittokatokset on koluttu moneen kertaan aina vähän sen mukaan, missä on ol-
lut polttopuita tarjolla.
Makkararetki alkaa repun pakkaamisella. Sinne tulee retkikir-
ves ja -saha, puukko, tulitikut, talouspaperia, sytykkeitä, mak- karatikku ja tietysti paketti grillimakkaraa ja pari olutta. Oikein kun haluaa hifistellä, niin mukaan tulee myös pöytäliina, jolla voi peittää keittokatoksen yleensä likaisen pöydän. Lisää gurmeeta saa perunasalaatilla ja sinapilla.
Meloessa saareen jännittää, onko ranta tyhjä tai saako jakaa katoksen uusien tuttavuuksien kanssa. Hienointa on tietysti, jos saa itse tehdä tulet. Harvoin löytyy polttopuita valmiina. Sitä var- ten on aina mukana oma saha ja kirves. Nuotiopuiden asettelu on tarkkaa touhua eikä sytykkeiden määrässä kannata nuukailla. Kunnia-asia on saada nuotio syttymään yhdellä tikulla.
Puiden palaessa ja hiillosta odotellessa voi hakata tuleville gril- laajille valmiiksi polttopuita. Varsinainen makkaran grillaus tuok- suineen, rasvan tirinöineen ja kuoren poksahteluineen kutittelee
26
makuhermoja. Käy niin kuin Pavlovin koiralle, että vesi herah- taa suuhun.
Makkaran etäisyyttä tulesta pitää säädellä niin, ettei makka- rankuori pala, mutta silti sitä on pidettävä riittävän kauan hy- vässä lämmössä. Jos sattuu olemaan juustogrillimakkaraa, joka on oma suosikkini, pitää juuston sulaa kokonaan makkaran si- sällä. Makkaraa syödään hampailla varoen polttamasta kitalakea.
Joskus siinä yksikseni hiljaa istuessa on peippo lennähtänyt ka- veriksi. Vähän niin kuin metsämiehen kaveri Lapin kuukkeli, joka etsii maasta ruoantähteitä. Makkaran palatkin ovat sille kelvanneet.
Syömisen jälkeen ei ole mitään kiirettä. Voin rauhallisin mielin katsella hiilloksen hiipumista ja kuunnella puiden suhinaa tuu- lessa tai meren kohinaa aaltojen lyödessä rantaan. Onnellisena voin aloittaa paluumatkan MaMen vajalle.
Viime kesänä, tai tarkkaan ottaen melontakautena, koska vii- meinen kerta oli joulukuussa, tein noin 25 makkararetkeä.
Viime kesänä grillimaisterin slogan oli ”miksi tehdä muuta kun voi grillata”. Onneksi voi myös meloa, ja kun nämä yhdistää, niin syntyy tähtihetkiä.