Page 41 - Marjaniemen Melojat ry

Kaitsu laski Aallokkokosken ensimmäisen kerran vuonna 2006
”Nyt tuntuu, että olen pääsemässä jyvälle. Tähän on auttanut se, että olen saanut oppia olympiamelojiltam- me, parhailta valmentajiltamme ja kouluttajiltamme.”
Toinen loputon pohdinnan kohde on olosuhteiden ymmärtäminen ja hallitseminen. Suurin vaikeus on todellisen riskin erottaminen kuvi-
tellusta. ”Jos pelkää kaikkea, harras-
taminen ei ole mukavaa. Asioita jää VÄLILLÄ PITÄÄ PÄÄSTÄ PELKÄÄMÄÄN
tekemättä, ja hysteria tarttuu muihin- kin. Jos taas ei tunnista todellisia riskejä, saattaa itsensä ja muut helposti vaaraan.”
Tunnemme Kai ”Kaitsu” Lindqvistin, 48, taitavana kouluttajana, ja moni onkin tutustunut häneen melonnan peruskurssilla.
Melontaharrasteensa parhaiksi hetkik-
si Kaitsu mainitsee koskenlaskukokemus- ten ohella joulukuisen retken Marjaniemen lähisaarille. Ensilumi oli juuri satanut, ja meri oli rasvatyyni. Ketään muita ei ollut liikkeellä.
”Siinä oli sellaista metafyysistä tunnelmaa.”
Kaitsu liittyi seuraamme 2000-luvun alussa, mutta jo ennen liittymistään hän oli tehnyt melontaretkiä kaveriporukalla. ”Melomalla on helpompi retkeillä kuin jalan. Melontaan on
myös helpompi yhdistää kalastus.”
Myös kosket vetivät Kaitsua puoleensa alusta asti. ”Vuosituhannen taitteessa patikoim- me Karhunkierroksen maisemissa. Kitkajoen Aallokkokoski näytti pelottavalta, mutta
asetin tavoitteeksi sen laskemisen. Viitisen vuotta myöhemmin tämä toteutui.”
”Välillä pitää päästä palelemaan ja pelkäämään”, selittää Kaitsu koskimelonnan veto- voimaa. Hän kuuluu myös koskimelontaseura Kohinaan, joka erkaantui MaMesta
omaksi seurakseen vuonna 2006.
41
KUVA HANNU HEDMAN
KUVA HEIKKI HUOTARI