Page 5 - Marjaniemen Melojat ry

Melonnan riemua uusilla lasikuitukajakeilla.
Ojanperän perhe osallistui seuran pelastusoperaatioon. ”Liityin jäseneksi, mutta en halunnut luottamustehtäviä. Riitti, että molem- mat vanhempani ja silloinen elämänkumppanini Harri Luukkanen olivat mukana. Jampero ja Hilkka lähtivät nuorten tueksi seu- raa elvyttämään, mutta hurahtivat jatkamaan eri tehtävissä aina vuoteen 1986”, Satu kertoo.
Satu oli opiskellut sosiologiaa ja laati vuonna 1978 seuran jäsenistöä koskevan selvityksen, jossa syynättiin asuinpaikkoja ja melonta-aktiivisuutta. Tulos: ”Tyypillinen mamelainen on mies, joka asuu muutaman kilometrin päässä vajalta. MaMeen hän liittyi vuosi tai kaksi sitten, ei omista kanoottia ja käy melomassa kerran kesässä.”
Jäsenprofiili alkoi muuttua ja seuran toimintaan tuli uutta vipinää 1970-luvun lopulla, kun Käyrän työsiirtolasta saatiin ostettua vankien valmistamia lasikuitukanootteja, muun muassa kuuluisia ”kriminaalikaksikkoja”. Uusi kalusto houkutteli mukaan myös uusia nuoria, joista moni on edelleen seuran aktiivi.
Satu veti kuntojaostoa 1970- ja 1980-luvun taitteen molem- min puolin. Jaostolle kuului kaikki nykyään virkistysmelonnaksi kutsuttu toiminta. ”Silloin jaostot olivat isoja, sillä lähes kaikki jäsenet osallistuivat niiden toimintaan.”
Tulokset palkitsevat
Ikäpolvensa aktiivien pitkää vapaaehtoisuraa seurassa Satu selittää sillä, että he ovat saaneet nähdä, miten asiat kohenevat oman toiminnan tuloksena ja ovat kokeneet sen palkitsevaksi.
Jampero ja Satu 1952.
Satu asui 1980-luvulla kuusi vuotta Mosambikissa ja Portugalissa ja on tehnyt sen jälkeenkin lukuisia työkeikkoja ulkomail- le. Vuonna 2004 tuli kuitenkin nakitus MaMen hallitukseen, ja rupeama jatkui kuusi vuotta. Vuoden tauon jälkeen hänet valittiin uudelleen kaudelle 2011–2013, ”kun muita halukkaita ei löytynyt ja hallitus piti saada täysilukuiseksi”.
5
KUVA SATU OJANPERÄN KOTIALBUMI KUVA SATU OJANPERÄN KOTIALBUMI