Page 6 - Marjaniemen Melojat ry

Aktiivinen toiminta seurassa ei Sadun mielestä vaadi halli- tuspaikkaa tai muuta nimettyä tehtävää. ”Olen voinut toteuttaa ideoitani päättäjäringin ulkopuolellakin kenenkään estämättä”, hän sanoo ja yllyttää muitakin rivijäseniä tuomaan toiveitaan esiin – tosin niiden eteen pitää olla itsekin valmis tekemään töitä.
Satu korostaa, että jäsendemokratian kulmakivet ovat kaksi vuotuista yleiskokousta. ”Minua on aina kiinnostanut seuran talous, koska kyse on jäsenten rahoista. Hallituksessa ollessani yllätyin, miten vähän raha-asioita siellä mietittiin. Syynä lienee se, että seuran taloustilanne on ollut viime vuosikymmenet hyvällä mallilla suuren jäsenmäärän ansiosta.”
Kehityksen kaaria
MaMen 80-vuotista taivalta tarkastellessaan Satu näkee, että kalus- to ja vaja ovat olleet aina ratkaisevassa asemassa. ”Seuran historian epäkiitollisimmat vaiheet ovat liittyneet kalusto- tai tilapulaan. Se on ydinkysymys, josta riippuu kaikki muu jäseniä kiinnos-
sodat ja jälleenrakennuksen. Vasta 1960-luvun rakennemuutos uhkasi koitua melonnan kohtaloksi. Sittemmin vahvistui luon- to- ja ympäristöbuumi, joka tukee melontaharrastusta. Toisaalta vapaa-ajan viettoon on nyt paljon kilpailevaa tarjontaa, ja työelämän vaatimukset ovat kiristyneet. Kaupallisuus on lyönyt läpi kaikkialla niin, että melontaseuraan liittyväkin voi kokea ostavansa siltä palveluja ja elämyksiä.”
Minne ne katoavat?
Satu sanoo ihmettelevänsä jatkuvasti sitä, että seuraan liittyy kurssien kautta joukoittain innokkaita, varsin nuoriakin melojia, mutta lopulta todella harva heistä jää melomaan, saati seuran aktiiviksi. ”Mihin se into katoaa?”
Huolestuttavaa on myös Vartiokylänlahden veneliikenteen hui- ma kasvu, joka todennäköisesti jatkuu edelleen Vartiosaaren ja Meri-Rastilan rakentamisen myötä. ”Halpeneva öljykään ei tiedä hyvää melojille”, Satu ennustaa.
tava toiminta. Tähän on satsattu paljon ja mielestäni siinä on onnistuttu hyvin. Nostan hattua niille, jotka jaksavat kantaa huolta näistä perusasioista.”
Seura-aktivismin osalta kaari näyttää Sadun silmissä tältä: ”Kaikki alkoi nuorten innolla, sitten väki vanheni ja väsäh- ti. 1960-luvulla nuoret yrittivät uudella mallilla, joka ei kantanut. Toiminta elvytettiin vanhojen ja nuorten yhteisvoimin. Nyt ikä alkaa taas painaa ja nuoria kaivataan. Ainakin heille on tarjolla hyviä välineitä.”
”Oma luovin ja innostunein vaiheeni oli varmaan noin 30 vuotta sitten. En toki moiti ikääntyneiden aktiivisuutta, mutta tuoreitakin ideoita kaivataan.”
Yhteiskunnallisesta näkökulmasta MaMen vaiheet lomittuvat näin: ”MaMe syntyi 1930-luvun lamavuosina ja porskutti läpi
6
Hänen mielestään seuratoiminnassa antoisinta on nähdä työnsä tuloksia: miten seura kehittyy ja tuottaa iloa harrastajille. ”Pahimpia ovat olleet vaiheet, joihin on liittynyt jäsenistön syvää
eripuraa.”
Pitkän seura-aktivismin opetuksiin Satu lukee esimerkiksi sen
tajuamisen, että vaikka samat ideat pulpahtavat esiin yhä uudelleen, niitä ei pidä tyrmätä kuittauksella ”sitä on jo kokeiltu”.
Kaikkiaan konkari näkee MaMen tulevaisuuden valoisana. ”Seura on selvittänyt 80 vuotta kovin vaihtelevissa oloissa. Meillä on hyvä vaja, hyvä kalusto ja hyviä jäseniä. Melonta on edelleen ihanaa, kunhan pääsee ulos kotilahden ruuhkasta. Elämyksiä takaavat luonto ja seuran yhteisöllinen henki. Aion tulla myös
MaMen satavuotisjuhliin vaikka rollaattorin kanssa.”
KUVA HANNU HEDMAN