Page 11 - Marjaniemen Melojat ry

MYÖTÄTUULTEN REISSU VIROLAHDELLE
Ei ole sattumaa, että Virolahden retken suosio on kestänyt vuo- desta toiseen. Reitti kulkee Itäi- sen Suomenlahden upeissa mai- semissa kevään ollessa kau- neimmillaan. Toukokuussa veneliikenne on vähäistä ja hy- viä vapaita leiripaikkoja löytyy. Suotuisten olosuhteiden vallites- sa saattaa myös nähdä lintujen kevätmuuttoa.
Virolahden retkelle olivat lähdössä Las- se, Satu, Jorma H, Jorma W, Pekka, Risto ja minä. Ilahduin kun minut huolittiin mukaan kovatasoiseen jouk- koon. Vastatuulissa tulisin olemaan hei- koin lenkki.
Liikkeelle lähdettiin toukokuun 16. päi- vä. Melontasää oli mainio: pientä myötä- tuulta auringon paistaessa pilvien lomas- ta. Kajakit uivat syvällä, lastinaan yhden tai kahden viikon varusteet ja muonat.
Puiden latvukset vihersivät hiukan. Yk- sittäisiä vesilintuja näkyi siellä täällä. Lajituntemukseni on heikonlainen, mut- ta elävien touhukkaiden lintujen näkemi- nen ympärillä tuo mukavat fiilikset myös melontaan. Lintujen lailla tässä ollaan osa luontoa, huomisesta ei huolta kanneta, kunhan pysytään pystyssä, porukan mu- kana ja saadaan välillä jotain haukka- palaa ja juomaa.
Matkan edetessä tulin huomaamaan, että maa oli roudassa ja yöt yhä kylmiä. Yöpuvun päälle lisäsin vähitellen kaikki vaatekerrat ja lopulta toppatakin ja - housutkin. Ratkaiseva parannus löytyi viimeisenä retkiyönä, kun laitoin solu- muovin palasia makuualustan alle.
Menomatkan reitti oli pääpiirteissään seuraava: Furun kevättalkoista Kaivo- karille (1. yö) ja edelleen Sköldvikin ja Fladan kautta, Karilasanden (2. yö) Tirmo, Kåbböle, Påsalön pohjoispuolelta (Bergholmarna 3. yö), Svartholman lin- noitus, pieni leirisaari ennen Kotkaa (4. yö), Kotkan vierasvenesatama, Vallisaari (5. yö), Vehkalahden Majasaari-Nuokot, Vieskeri (6. yö), Tammio, Ulko-Tammio,
Leena Arkonkoski
Suuri-Pisi, Hurppu, Lapuri (7. yö), Klamilasta autokyyti Helsinkiin.
Joskus meno on kahdesta limupul- losta kiinni
Alkumatka sujui rivakasti myötätuules- sa. Tuulen voimistuessa alkoi Mari väki- sin kääntyä sivutuuleen ja jouduin teke- mään tosissani töitä saadakseni sen py- symään suunnassa. Lopulta olkapäät ja mieli turtana aloin miettimään koska ja minkä värisen Artisaanin ostaisin. Satu oli seuraillut menoani ja neuvoi vähentä- mään keulakuormaa. Seuraavalla tauko- paikalla siirsin kaksi vesipulloa keulasta taakse. Ja ihme tapahtui: Marin keula alkoi nousta aallon päälle, lähti ajoittain surfiinkin, minkä jälkeen matkan teko alkoi sujua aivan toiseen malliin. Pitkiä aikoja annoin melalla vain suuntaa Marin kiitäessä eteenpäin. Kuormattu kanootti oli vakaa, saatoin nojata kunnolla aaltoon suuntaa pitääkseni. Myös mielialani nousi kanootin kiidossa surfiin ja jouduin aivan liikutettuun tilaan. Sellaista jättiläisaaltoa ei olisi löytynyt, johon en olisi Marini kans- sa voinut mennä. Aloin miettimään mis- tä päin maailmaa niitä kannattasi lähteä hakemaan. Suuri riemu ja kiitollisuus täytti mieleni. Lähetin kiitokset yläker- taan siitä, että sain yleensä olla täällä. Lähetin mielessäni kiitokset retken vetä- jille ja melojakavereilleni - oli hienoa ko- kea tämä yhdessä (yksin oisi voinut pelottaakin). Saarten kalliorannat, aava meri ja auringon kimallus laineilla muo- dostivat silmiä hivelevän kauniin näyn.
Jokaisella retkellä pitää kastua aina- kin kerran
Pieni nimetön leirisaari Kotkan lähellä oli minulle tuttu jo aikaisemmilta retkiltä. Syksyllä 2004 tapahtunut meriveden nou- su (1,5-2 metriä) oli jättänyt jälkensä tällekin saarelle. Vesi oli kovertanut rantatörmästä maa-ainesta ja suuret männyt seisoivat paljailla juuristoillaan rannalla. Sääli komeita mäntyjä, ne ei- vät tulisi olemaan kauan pystyssä.
Yöksi oli luvattu tuulta ja sadetta. Tuuli paukutteli pitkin yötä teltan liepeitä. Aa- mulla, sateen piiskatessa kiihtyvällä tahdilla teltan kylkiä arvelin, ettei maksa
Marjaniemen vesiltä 4/2005
11