Page 13 - Marjaniemen Melojat ry

löytyi useita leiripaikkoja, luontopolkuja, keittopaikkoja ja WC. Hyvä paikka olla leirissä pidempäänkin.
Kävimme venäläisen Osipov-nimisen up- seerin vaatimattomalla haudalla. Upsee- rin kuolemaan (1918) liittyi traaginen tarina, jota kukaan ei tuntunut täysin muistavan, mutta haudalle johtavan van- kan polun perusteella arvelin, että tari- nan täytyy olla yleisesti tunnettu ja kos- kettava.
danaikaisia nähtävyyksiä ja muistomerk- kejä. Taisteltupaikkojen ja juoksu- hautojen tilalla saaren kallioilla ja lehdoissa on nykyään luontopolkuja ja leiripaikkoja. Keväinen lehto hehkui kukkaloistossa ja läheltä kuului satakielen laulu. Tutustuimme lyhyen kaavan mu- kaan lintutorniin, taputtelimme sodan- aikaista raskasta kanuunaa ja kävelim- me 55 metriä pitkän pimeän armeijan luolan läpi.
Ulko-Tammion ja Suu- ri-Pisin välillä saimme peräämme armeijan moottoriveneen. Se seurasi meitä muuta- man sata metriä ja kääntyi pois. Osa meis- tä oli ilmeisesti ohitta- nut armeijan käytössä olevan saareen liian lä- heltä. Maastokarttaan saarta ei ollut merkitty
mitenkään erityisellä tavalla tai kielto- merkillä. Rannalla ole- vien kieltotaulujen tekstejä en tainnut lu- kea kovin tarkasti.
Pidimme taukoa Suuri- Pisin eteläkärjen komean silokallion ja kivenjärkäleiden vieressä. Taaempana mäntykankaalla näkyi kymmeniä telttoja. Vihreäasuisia lintuharrastajia näytti ole- van joka puolella. Tähänkin saareen kan- nattaa tutustua joskus perusteellisemmin
ajan kanssa.
Illansuussa ehdimme itäisimpään kohteeseemme, Hurppuun. Onnittel- imme toisiamme hyvin sujuneesta Hel- sinki-Virolahti retkestä ja käänsimme sa- mantien keulat kohti länttä ja Lapurin saarta.
Klamilan vierasvenesatamassa Lasse ja minä jäimme odottamaan autokyytiä Helsinkiin. Satu, kaksi Jormaa, Pekka ja Risto aikoivat vielä meloa takaisin Hel- sinkiin.
Retkemme aikana Pääkaupunkiseudulle oli tullut kesä: koivujen lehdet olivat suuria ja ruoho vihreätä.
Vaativa meriretki vaatii osansa.
Tammion saaren pohjoiskärjessä on 1800-luvulla rakennettu, nyt jo museoitu saaristolaiskylä. Vaikka kylä on vanha, ei yhtään kenollaan olevaa rähjäistä tölliä ole näkyvissä. Kaikki nurmikot on leikat- tu, talot ryhdikkäitä ja hyvässä maalis- sa. Saarella on nykyään 1-3 vakituista asukasta. Valtaosa taloista on kesäasuk- kaiden käytössä. Paikalliset asukkaat il- miselvästi ilahtuivat tavatessaan vieras- ta väkeä ja kertoivat mielellään saaren tapahtumista ja historiasta. Saaren keski- paikkeilla on jokunen nykyaikaisempi kesämökki ja eteläpää kuuluu olevan lintubongareiden suosiossa. Tälläkin saa- rella voisi helposti viettää kokonaisen päivän.
Suotuisten tuulien jatkuessa saatoimme meloa Ulko-Tammioon. Jatkosodan ai- kana saari oli armeijan käytössä itära- jan etuvartiona. Siellä olikin useita so-
Marjaniemen vesiltä 4/2005
13
Lasse Tähtinen