Page 14 - Marjaniemen Melojat ry

Juhlaretki Saimaalle
Lauantaina 2.7. Marjaniemestä lähti 14 kajakkia ja 16 innokas- ta melojaa kohti Saimaan ranto- ja. Perheretkelle uskaltautui yksi rohkea 12-vuotia ja 15 aikuista, joista kaksi oli Viipurista. MaMen 70-vuotisjuhlaretken lähtö- paikaksi oli valittu Partakoski Savitaipaleelta. Puolen päivän jälkeen retkue saapui Etelä-Kar- jalaan, jossa kajakit purettiin trailerista. Auringon paahtaessa lastasimme kajakit täyteen tarvittavilla retkitarvik-keilla, joista eväät eivät olleet vähäpätöisimpiä.
Kajakkiin mahtuu uskomaton määrä muonaa, joka säilyy viileänä muutaman päivän jopa helteiden aikana. Retken ai- kana vahvistettiin jälleen havainto, että eväät ovat mamelaisille tärkeintä, kun retkelle lähdetään. Maanantaina Puuma- lassa oli mahdollisuus käydä kaupassa, mutta muuten olimme kaupallisten pal- veluiden ulkopuolella.
Loma on täydellinen, kun ei tarvitse miet- tiä ostamista. Tosin useastakin kajakista kuului helteiden jatkuessa toive jääte- löveneestä tai edes jäätelövesiskoot- terista. Kulkeehan Helsingissäkin jääte- löautoja!
No onko sillä eroa melooko merellä vai Saimaalla? Saaristossahan kummas- sakin liikutaan. Epäilevä ajatus nousi ai- nakin kirjoittajan mielessä ennen retken alkua. Kun Partakoskelta päästiin liikkeel- le, selvisi vastaus nopeasi. Kyllä on eroa. Maisema on yksinkertaisesti erilainen ja siten luonnon kokeminen melonnan ai- kana toisenlaista kuin Suomenlahdella. Vähäisin eroista mereen ei ollut se, että Saimaalla järven vettä voi juoda. Osa retkueen jäsenistä käytti vedenpuh- distusta tai mukana tuotua hanavettä, mutta moni joi suoraan järvestä janon yllättäessä. Kukaan ei todistettavasti saa- nut vatsavaivoja.
Oma viehätyksensä oli tuntematto- milla vesillä melomisessa. Jokainen mukana ollut sai harjoitella suunnistusta kartan, kompassin ja maamerkkien avul-
Reskutusharjoituksia illan viihteeksi
la, kun suunnistusvuoroa kierrätettiin. Retken puolivälissä suunnistajan merkiksi vakiintuivat kaksi sulkaa. Pienen totut- tautumisen ja keskittymisen jälkeen kaik- ki kokivat onnistumisen tunteen, kun maisema ja kartta alkoivat täsmätä. Sa- malla ainakin allekirjoittaneen itseluotta- mus vierailla vesillä liikkumisessa lisään- tyi.
Kuudentoista hengen ryhmä liikkuu vesillä ja jopa rantautuu nopeasti, mutta vesille lähtö vie aikansa. Ryh- män koko asettaa vaatimuksia myös lei- ri- ja taukopaikkojen koolle. Toki juhla- retkellä rantautumispaikkojen oli koon ja siisteyden lisäksi vastattava melojien vaativaan makuun maiseman ja uima- rannan suhteen.
Retken suunnittelusta vastanneet olivat tehneet loistavaa tiedustelutyötä, sillä reittimme vei useille upeille hiekkaran- noille.
Melonta- ja retkeilykokemukselta hyvin sekalainen joukkue sopeutui aika nopeasti yhteiseen rytmiin. Ret- ki ei ole armeijan harjoitus, joten turhaa nipotusta ei tarvita. Toisaalta huomaavai- suuteen kuuluu pakata kajakkinsa aika- taulussa, etteivät ajoissa olevat joudu odottelemaan puolta tuntia kajakissa kelluen.
Päivän taival alkoi yleensä yhdeksältä ja katkesi kahden tunnin lounastaukoon. Isolla ryhmällä liikuttaessa reitin ja päivätaukojen suunnittelu on äärimmäi-
Petri Lempinen
14
www.marjaniemenmelojat.fi