Page 12 - Marjaniemen Melojat ry
P. 12
Satu, Pekka, Jorma W., Risto, Jorma H. “Missähän mahdetaan olla?”
vaivaa nousta varusteitaan kastelemaan. Raotin sentään silmiäni katsoakseni kel- loa ja kauhukseni huomasin nukkuvani vesilammikossa. Herätys oli tehokas ja nopea. Syyllinenkin löytyi pian ja se oli lähellä. Teltan tuuletusaukko oli käänty- nyt sisäänpäin ja sieltä lorotteli vettä suo- raan teltan lattialle.
Huolimaton teltan pystytys oli kostautu- nut.
Eihän siinä muu auttanut kuin aloittaa aamupuuron keitto ja laittaa tavarat ka- saan. Muutkin näyttivät heräilevän. Oli helpotus päästä kanoottiin, meloessa sade ei haittaa. Hieman huolestutti seu- raava yö ja märät varusteet.
Rantauduimme Kotkan vierasvene- satamaan, täydensimme ruokavarastoja ja joimme kunnon kahvia.
Kotkan jälkeen meitä odotti ylellisyys
Olimme saaneet melojaystävältämme lu- van leiriytyä ja saunoa heidän mökki- saarellaan. Harvoin on saunominen ja lämmin löyly tuntunut paremmalta kuin nyt. Edellisten öiden roudan kylmettämät
sisuskaluni sulivat ja jopa lämpenivät. Märät varusteet kuivuivat saunassa.
Ilta oli hyvin kaunis, pilvetön ja valoisa telttaan kömpiessäni.
Ja sitten niitä lintuja alkaa tulemaan
Aamuyöllä alkoi taivaalta kuulua tasaista haukahtelua ja silloin tiesin hanhien muu- ton käynnistyneen. Aamun ja päivän mit- taan tuhansien ja taas tuhansien lintujen parvet ja aurat siirtyivät ylitsemme kohti itää. Suuri-Pisillä tapaamamme lintubon- garit kertoivat, että kahden vuorokauden aikana oli muuttanut yli 100 000 lintua. Lehtipuissa jo pieniä hiirenkorvia, maas- sa loistavia sinisiä kellokukkia, rentukoita keltaisina mättäinä, auringon kilo laineilla, taivas kaareutui sinisenä yllämme ja lin- tujen parvi toisensa jälkeen siirtyy kohti pohjoisia pesimäalueita.
Tämän keväämmäksi ei päivä voi enää tulla.
Matkalla kuljettiin monen mielenkiin- toisen kohteen ohi
Poikkesimme Vehkalahden kunnassa ole- valle Majasaaren – Nuokkojen ulkoilu- saarille. Opasteen mukaan saariryhmästä
12
www.marjaniemenmelojat.fi