Page 9 - MArjaniemen Melojat ry

Talkooporukalla oli paljon hommaa rakennustyö- maalla, vaikka timpuri Lempiäiselle työstä maksettiin palkkaakin. – Sodan jälkeen meillä oli hieno yhteis- henki. Kaikkiin talkoisiin osallistui iso joukko väkeä.
Vajan rakennusvaihe kesti lähes kaksi vuotta ja juh- lalliset vihkiäiset pidettiin vihdoin vuonna 1950.
Helsingin kaupunginjohtaja Erik von Frenckell tuli vihkiäisiin ja nähdessään elokuvaohjaaja T.J. Särkän, joka asui vajan vieressä, totesi: – Kas, Marjaniemen keisarikin on vaivautunut kunnioittamaan tilaisuutta.
Vihkiäisten aikaan seuran puheenjohtajana oli Guy Rask. Unto Rissanen luettelee rakennustöihin osallis- tuneiden nimiä: Väinö Railo, Bengt Ekholm ja Kyös- ti Eronen, jotka ainakin ovat edelleen hengissä. – Kun talo oli valmis, oli kuitteja kokonainen kapsäkillinen.
Tilinpäätöksen tekeminen jäi Unton ja Kyösti Ero- sen hommaksi. Senaikaiset asiakirjat ovat kuitenkin il- meisesti hukkuneet. Vanhoja papereita oli viety vintil- le säilöön ja vajalla kävi varkaita, jotka veivät mennes- sään kaikenlaista ja jättivät jälkeensä hirveän siivon. – Vajan lämmitykseen käytetyt Porimatitkin oli kam- mettu nurin, Unto muistelee edelleen tuohtuen.
Kajakkitelineet pihalle
Unto oli seuran toiminnassa aktiivisesti mukana 34 vuotta. – Olin joka ikisessä kokouksessa ja täytyy myöntää, että joskus seuran touhut kyllä haittasivat perhe-elämää. Pelkästään tanssi-ilmoituksia kävim- me kiinnittämässä tuhannesta kahteentuhanteen lyh- typylväiseen eri puolille Helsinkiä. Puheenjohtajamme Osmo Korvenkari teki kuitenkin vielä enemmän kuin yksikään toinen seuran hyväksi. Meitä oli joukko Os- moa parikymmentä vuotta nuorempia ja muistan kuin- ka odotimme Osmon 50-vuotisjuhlia, kun tiesimme, että sitten tulee hyvät tanssit.
Tansseja järjestettiin vajallakin. Kanoottitelineet oli- vat irrotettavat ja ne nostettiin pihalla, kun haluttiin enemmän tilaa. Tilaa tarvittiin myös kanoottinäyttelyi- tä varten. Seura järjesti 50-luvulla myös hienoja me- lontakilpailuja Marjaniemessä. Tuhannen metrin rata kulki nykyisen Vuosaaren sillan suuntaan ja pidempi matka oli lenkki toiseen suuntaan.
Unto muistaa myös, että 40-luvulla seuralla oli käy- tössä santakaljaasi, jolla mentiin kauemmaksi melon- takilpailuihin ja retkille. – Porvooseen matkasimme kilpailemaan kuorma-autolla, jonka lavalle pantiin penkit. Olimme yötä ja juhlimme kilpailujen jälkeen Seurahuoneella. Aamulla tultiin sitten kuormurilla ta- kaisin kotiin. Omissa kilpailuissa MaMen buffettia pyörittävät naiset valmistivat ja tarjoilivat voileivän poikineen.
Noina vuosina kalusto oli vielä pieni, eikä melonta ollut ainoa seuran toiminta. – 50-luvulla järjestimme rannassa juhannusjuhlia. Viimeiset tanssit järjestettiin vuonna 1956, nyt ei lavaakaan enää ole. Järjestimme yleisurheilu kilpailuja Kulosaaressa ja kentällä, joka oli nykyisen Puotilan puolella. Ensimmäinen lasten ui- makoulu Marjaniemen uimarannalla oli myös MaMen järjestämä, Unto sanoo. Noina vuosina MaMen henki oli koko Marjaniemen henki. •
MaMe ~ 9