Leppoinen seikkailu Saimaan Kolovedellä

30.06.2012 - 07.07.2012

Meloimme viikon Saimaalla. Lähdimme matkaan Rantasalmesta ja meloimme Oravin läpi Kolovedelle. Sieltä palasimme Oravin ja Linnasaaren kautta takaisin Rantasalmelle.

Ennen retkeä pyörähdimme läheisellä museoalueella.

Kajakkien pakkausta ja matkaan lähdön valmistelua.

Saimaa kutsuu!

Ensimmäisenä päivänä melottiin vaivaiset seitsemän kilometriä. Matkaan lähdettiin vasta illalla ja vastassa oli kova tuuli.

Pimeys laskeutuu Saimaan ylle ja tuuli laantuu.

Seuraavana päivänä retki alkaa todenteolla. Edessä on Saimaan ulappa ja Rantasalmi katoaa taakse. Tuuli on tyyntynyt ja sää on täydellinen.

Aamutoimet on tehty ja pian ollaan taas vesillä.

Näkymä järveltä rantaan.

Ja rannalta järvelle...

Oravista lähtiessä taivas heittää ripauksen vettä.

Tuulettomalla säällä sekin on kaunista.

Pian sää kuitenkin muuttuu.

Monta melojaa löydät kuvasta?

Kaislikossa suhisee

Yksi lyhyt, mutta hauska etappi oli kun törmäsimme laajaan kaislikkoalueeseen. Siitä oli kuulemma joskus päässyt melomaan läpi, joten päätimme koittaa onneamme. Kajakissa istuessa kaislat kohosivat reilusti pään yläpuolelle. Oli jännää meloa kun ei nähnyt keulaa kauemmaksi, eikä tiennyt kuinka kaukana kaislikon raja oli. Hetken melottuani kipusin kivelle katsomaan kuinka kauas vihreää merta riitti, onneksi se näytti päättyvän muutaman sadan metrin jälkeen.

Saimaa luonto

Vaikka reissulla ei tullut vastaan yhtään saimaanorppaa, näimme kuitenkin yhtä sun toista ja joistain eläimistä näkyi vain jälkiä. Vastaan tuli majavien rakentamia patoja sekä kalasääsken pesä vaikka itse linnusta ei näkynyt jälkeäkään. Tarkkailin ympäristöä varsinkin norppia silmällä pitäen, mutta vaikka meloimme niiden suosimilla alueilla on norppa kovin pieni ja järvi niin laaja, ettei niiden löytymättä jääminen tuottanut pettymystä.

Sammakoiden saari

Erityismaininnan ansaitsee suurehko saari, jonka keskellä oli kartan mukaan pieni lampi. En muista tarvitsiko joku vessataukoa vai oliko jännä donitsin muotoinen saari itsessään syynä, mutta nousimme sen rannassa maihin ja kävelimme isoja lohkareita pitkin katsomaan lampea. Lammessa olikin aikamoinen kuhina päällä. Se oli aivan täpötäynnä sammakoiden nuijapäitä.

Ukonvuori

Kiipeämme jyrkän polun kohti luolaa jossa on kivikautisia kalliomaalauksia.

Näkymä luolalta järvelle. Lisätietoa kalliomaalauksista voit lukea luontoon.fi sivustolta.

Kotiin päin

Pikkuhiljaa matkan suunta muuttuu ja aloitamme melomaan takaisin Rantasalmelle. Alla on vielä muutamia kuvia matkan varrelta.

Saimaalla riittää jylhiä kallioita

vaikkeivat ne ehkä muun maailman mittakaavassa kovin suuria olekaan.

Kuvauksellinen kapeikko.

Kohti uusia seikkailuja!

Copyright 2025 © Marjaniemen Melojat Ry| Evästeet ja tietosuojaseloste